RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Utin linnake ja varuskunta
Kouvola, Kymenlaakso, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kasarmi, liikenteenrakennus, linnoitus, muinaisjäännös
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Kouvola
- Region
- Kymenlaakso
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.89282, 26.91981
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1435
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Utin puolustus- ja sotahistoriallinen linnoitus- ja varuskunta-alue muodostuu venäläisestä 1700-luvun lopun bastionilinnakkeesta ja 1900-luvun alkupuolen uuden aselajin, lentovoimien kasarmista. Utin lentokenttä on Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentoasema ja edustava esimerkki Puolustusministeriön 1920-1930-luvun rakennustoiminnasta.
Rajalinnakkeeksi rakennettu Utti liittyy Kustaan sotaan 1788-1790 ja venäläiseen linnoitusvaiheeseen 1790-luvulla. Utin vartiolinnake on rakennettu turvaamaan Lappeenrantaan johtanutta maantietä, joka kulki Haukkasuon ja Haukkajärven välisellä Salpausselän harjanteella. Kivimuurirakenteinen säännöllinen linnake muodostuu kahdesta pohjoiseen ja kahdesta etelään suuntautuvasta bastionista. Linnakkeeseen liittyy puolen kilometrin pituiset katvetiet.
Utin linnakkeen viereen on rakennettu Suomen ensimmäinen ilmavoimien maalentoasema. Lentovoimien varuskunta-alueen asemakaava on symmetrinen ja aksiaalinen, ja akselin päätteenä on komentajan asunto. Suuri osa Utin rakennuksista, kuten komentajan asunto, upseerikerho, entinen miehistökasarmi, vesitorni sekä upseerien ja aliupseerien asuintalot sekä puistosuunnitelma ovat 1920-luvulta ja tyyliltään klassistisia.
1930-luvun tulosta ovat sairaala, kaksi kivirakenteista lentokonehallia ja muutama asuinrakennus. Tiilirakenteiset halli-, huolto- ja teknilliset rakennukset ovat funktionalistisia. Rakentaminen on keskittynyt ydinalueella 1920-luvun kaavan mukaisesti, kun taas sen ulkopuolella rakennukset on hajasijoitettu maastoon. Taustalla on ilmasodankäynnin kehitys, puolustukselliset näkökohdat ja funktionalistinen avoin kaavasuunnittelu.
Historia
Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Ruotsi oli joutunut luovuttamaan alueita Venäjälle. Ns. Kustaan sota, jolla Kustaa III pyrki saamaan takaisin maa-alueita, päättyi ilman alueluovutuksia Värälän rauhaan 1790. Nykyisen Utin kasarmialueen läheisyydessä olevalla kentällä käytiin Kustaan sodan aikana 1789 "mainehikas Utin taistelu".
Utti rakennettiin venäläisten toimesta 1791-1792 vartiolinnakkeeksi sulkemaan ylistä Viipurintietä, jonka varrelle oli aiemmin pystytetty Taavetin linnoitus 1773-1781. Linnoitus kuului Pietarin suojaksi rakennettuun kolmiportaiseen linnoitusvyöhykkeeseen, joka rakennettiin kenraali Aleksandr Suvorovin (1730-1800) johdolla. Utin lisäksi kokonaan uusina, uloimman puolustusvyöhykkeen linnoituksina rakennettiin Ruotsinsalmen merilinnoitus ja sen pohjoispuolelle Kyminlinna, Savitaipaleen seudulle Järvitaipale ja Kärnäkoski sekä Anjalankoskelle Liikkala. Lappeenrantaan, Savonlinnaan ja Kärnäkoskelle perustettiin Saimaan laivaston tukikohdat, joiden yhteydenpitoa varten rakennettiin Telataipaleen, Kukonharjun, Käyhkään ja Kutveleen kanavat.
Linnakkeen sisäpuolelle rakennettiin pieni varuskuntakaupunki, jossa oli kasarmitilaa noin 400:lle hengelle. Utin varustelutyöt loppuivat 1799, ja se menetti merkityksensä ja lakkautettiin Haminan rauhan jälkeen.
Utin kankaalla oli 1900-luvun alussa Venäjän ilmavoimien toimintaa, ja vuoden 1918 aikana sen huomattiin soveltuvan maalentokentän tarpeisiin. Uttiin päätettiin sijoittaa lentoasema lentokouluineen 1919. Ilmavoimien lentoasemat keskittyivät 1920-luvulla Kaakkois-Suomeen, ja maakoneiden suorituskyvyn noustua verrattuna vesikoneisiin Utista alkoi tulla ilmavoimien tärkein tukikohta.
Utin rakennusten piirustukset valmistuivat Puolustusministeriössä 1920. Vuoden 1922 asemapiirroksen mukaan kasarmialueella oli jo lentokenttä, pieniä varastoja ja neljä kevytrakenteista hallia. Toisessa vaiheessa rakennettiin kasarmi, ruokala ja aliupseerien rakennus sekä pienempiä ulkorakennuksia. Kolmannessa vaiheessa rakennettiin lisää asuintiloja aliupseereille, upseereille ja komentajalle.
Utin alueelle tehtiin maankäytön ja maisemanhoitosuunnitelma 1999-2000. Linnake siirtyi Metsähallituksen haltuun 2002. Valkealan kunta on kunnostanut linnoitusta Museoviraston johdolla.
Further reading (as the agency lists it)
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. 1984.
Vastassa Ruotsi. Kaakkois-Suomen linnoitukset. Museovirasto 1990.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A 26 1992.
Eeva-Liisa Oksanen (toim.), Kahden kruunun alla, Kymijoki rajana 1743-1811. Kymen läänin Suomi 75 vuotta –työryhmä, Kymenlaakson maakuntaliitto, Kymenlaakson kesäyliopisto 1992.
Eeva-Liisa Oksanen, Kari-Matti Piilahti, Valkealan historia II. Pieksämäki 1995.
Veli Pernaa, Karjalan lennoston historia 1918-1980. Ilmavoimien historia –sarja III. Karjalan Lennoston Kilta ry. Vammala 1997.
Anne Mäkinen, Suomen valkoinen sotilasarkkitehtuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden seura 2000.
Veli Kauranen, Suomen vanhat linnet, kartanolinnat, linnoitukset ja skanssit. Suomen Tykistömuseon julkaisu n:o 3 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Utti defence and military-historical fortification and garrison area consists of a bastion fort from the end of the 18th century and a barracks of the early 20th century for a new arm of service, the air forces. Utti airfield is the first air station of the Finnish Air Force and a representative example of the Ministry of Defence's building activity of the 1920s and 1930s.
Built as a border fort, Utti is connected with the Kustaan sota 1788-1790 and with the Russian fortification phase of the 1790s. The Utti guard fort was built to secure the road leading to Lappeenranta, which ran along the Salpausselkä ridge between Haukkasuo and Haukkajärvi. The regular fort, of stone-masonry construction, consists of two bastions facing north and two facing south. The fort has covered ways half a kilometre long.
The first air force land air station in Finland was built next to the Utti fort. The town plan of the air force garrison area is symmetrical and axial, and the axis terminates in the commander's residence. Much of the Utti buildings, such as the commander's residence, officers' club, the former troops' barracks, water tower, and the officers' and NCOs' residential buildings, as well as the park plan, date from the 1920s and are classicist in style.
The hospital, two stone-built aircraft hangars and a few residential buildings are from the 1930s. The brick-built hangar, maintenance and technical buildings are functionalist. Construction has concentrated in the core area in accordance with the 1920s plan, whereas outside it the buildings are scattered across the terrain. Behind this lie the development of aerial warfare, defensive considerations and functionalist open layout planning.
History
By the Uudenkaupungin rauha in 1721 and the Turun rauha in 1743, Sweden had been forced to cede territory to Russia. The so-called Kustaan sota, through which Kustaa III sought to regain territory, ended without territorial cessions in the Värälän rauha of 1790. On the field near the present Utti barracks area, the "mainehikas Utin taistelu" (the glorious Battle of Utti) was fought during the Kustaan sota in 1789.
Utti was built by the Russians in 1791-1792 as a guard fort to block the upper section of the Viipurintie, along which the Taavetti fortress had earlier been erected in 1773-1781. The fortress was part of the three-tier fortification zone built to protect Pietari, constructed under General Aleksandr Suvorov (1730-1800). In addition to Utti, entirely new fortifications of the outermost defence zone were built: the Ruotsinsalmi sea fortress and, north of it, Kyminlinna, as well as Järvitaipale and Kärnäkoski in the Savitaipale area, and Liikkala at Anjalankoski. Naval bases of the Saimaa Fleet were established at Lappeenranta, Savonlinna and Kärnäkoski, and the Telataipale, Kukonharju, Käyhkä and Kutvele canals were built to maintain communication between them.
A small garrison town was built inside the fort, with barrack accommodation for some 400 persons. Fortification work at Utti ended in 1799, and after the Haminan rauha it lost its significance and was abandoned.
On the Utti plain, Russian air force operations took place in the early 20th century, and during 1918 it was found to be suitable for the needs of a land airfield. It was decided in 1919 to locate an air station with a flying school at Utti. In the 1920s the air force air stations became concentrated in south-eastern Finland, and as land aircraft grew in performance compared with seaplanes, Utti began to become the air force's most important base.
Drawings for the Utti buildings were completed at the Ministry of Defence in 1920. According to the site plan of 1922, the barracks area already had an airfield, small storehouses and four lightweight hangars. In the second phase, a barracks, canteen and NCO building were built, along with smaller outbuildings. In the third phase, more residential accommodation was built for NCOs, officers and the commander.
A land-use and landscape management plan was prepared for the Utti area in 1999-2000. The fort passed into the possession of Metsähallitus in 2002. The municipality of Valkeala has restored the fort under the direction of Museovirasto.