RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Hailuoto
Hailuoto, Pohjois-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kirkko, kylä, luotsiasema, majakka, piensatama, satama, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- merialue
- Municipality
- Hailuoto
- Region
- Pohjois-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 65.02328, 24.76672
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1394
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Hailuoto kokonaisuutena on merkittävä kulttuuriympäristö. Saaren maisemissa ilmentyvät ainutlaatuisella tavalla luonnon ja kulttuurin keskinäiset suhteet. Rakennettu ympäristö koostuu Ojakylän ja Kirkonkylän maanviljelyskylistä, kalastukseen liittyvistä Pajuperän, Iso Sunikarin ja Fiskin Sunikarin alueista sekä merenkulkuun liittyneestä Marjaniemen asutuksesta.
Hailuodon suurimpia asutus- ja viljelykeskittymiä ovat Ojakylä ja Kirkonkylä. Molempien kylien maisemassa on säilynyt runsaasti vanhaa rakennuskantaa.
Marjaniemessä on majakka- ja luotsiyhdyskunta, jonka keskipisteenä on arkkitehti A.H. Dalströmin suunnittelema, 1872 rakennettu majakka. Marjaniemen majakka on yksi neljästätoista 1800-luvulla rakennetusta tiilimajakasta.
Majakan vieressä on entisiä majakan vartijoiden ja luotsien rakennuksia. Vanhimmat puiset rakennukset, entinen Isopirtti, majoitusrakennus ja sauna ovat 1850-luvulta. Majakkamestarin asunto, sauna, varasto ja halkosuoja ovat vuodelta 1872. Majakan ympäristössä on säilynyt ryhmä vanhoja kalastajamökkejä, jotka nyt ovat enimmäkseen loma-asuntoja. Alue on täydentynyt uusilla mökeillä, mutta kokonaisuus on yhä vaikuttava. Marjaniemen majakan ja luotsiaseman kanssa samaan historialliseen kokonaisuuteen kuuluu Hailuodon luoteisrannan dyynialueella sijaitseva Keskiniemen tunnusmajakka.
Luotsiaseman yhteyteen on 2007 avattu Luototalo, jossa on saarta esittelevä Metsähallituksen näyttely.
Pajuperän kalastuskylässä on harmaiden hirsisten asuin- ja vajarakennusten vaikuttava ryhmä. Vanhoja rakennuksia on kaikkiaan parikymmentä, joukossa on jokunen uusi.
Iso Sunikarin ja Fiskin Sunikarin vanhat kalamökit ovat saaneet rinnalleen uusia mökkejä, jotka poikkeavat tyyliltään vanhoista. Korkean Sunikarin kalastuskylässä on säilynyt kymmenkunnan kalamökin ja vajan kokonaisuus, mutta myös täällä on uutta kesäasutusta.
Hailuoto on valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue.
Historia
Hailuodon asutushistoria liittyy maankohoamiseen. Saarta on ikimuistoista ajoista saakka käytetty kalastuksen ja hylkeenpyynnin tukikohtana, pysyvän asutuksensa saari lienee saanut noin vuoden 1100 tienoilla. Hailuoto kuului Saloisten suurpitäjään, mutta itsenäistyi omaksi seurakunnaksi 1573.
Marjaniemen majakka valmistui 1872, osa luotsien rakennuksista 1852 ja uusin rakennus 1960-luvulla. Keskiniemen tunnusmajakka valmistui 1857, loisto 1900-luvun alkuvuosikymmenillä.
Further reading (as the agency lists it)
J.L. Suomela, Hailuoto: entisiä vaiheita. Oulu 1967.
Jyri Paulaharju, Hailuotoa pitkin ja poikin 1948-51. Hailuodon kulttuuri- ja kotiseutulautakunnan julkaisuja Nro 1, 1987.
Matti Huurre ja Jouko Vahtola, Oulujokilaakson historia - Kivikaudelta vuoteen 1865. Hailuodon, Kempeleen, Limingan, Lumijoen, Muhoksen, Oulunsalon, Temmeksen, Tyrnävän, Utajärven ja Vaalan kunnat ja seurakunnat, Oulun kaupunki ja seurakunnat ja Oulujoki-Seura r.y 1991.
Kansallismaisemat. Ympäristöministeriö 1993.
Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.
Pasi Kovalainen ja Anna Louekari, Pohjois-Pohjanmaan talonpoikaisarkkitehtuuria. Oulu 1994.
Eino Merilä, Toisten nurkista. Hailuodon kulttuuriympäristöohjelma. Hailuodon kunta, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Pohjois-Pohjanmaan liitto 2003.
Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.
https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 9.1.2019).
Seppo Laurell, Valo merellä - Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Hailuoto as a whole is a significant cultural environment. In the island's landscapes, the mutual relationships of nature and culture are expressed in a unique way. The built environment consists of the farming villages of Ojakylä and Kirkonkylä, the fishing-related areas of Pajuperä, Iso Sunikari and Fiskin Sunikari, and the Marjaniemi settlement associated with seafaring.
Among Hailuoto's largest settlement and farming concentrations are Ojakylä and Kirkonkylä. Both villages' landscapes have preserved a substantial stock of old buildings.
At Marjaniemi there is a lighthouse and pilot community, centred on the lighthouse designed by architect A.H. Dalström and built in 1872. The Marjaniemi lighthouse is one of fourteen brick lighthouses built in the 19th century.
Next to the lighthouse are former buildings of the lighthouse keepers and pilots. The oldest wooden buildings, the former Isopirtti, an accommodation building and a sauna, date from the 1850s. The lighthouse master's dwelling, sauna, storehouse and firewood shelter date from 1872. Around the lighthouse a group of old fishermen's cottages has survived, which are now mostly holiday homes. The area has been supplemented with new cottages, but the whole remains impressive. Belonging to the same historical ensemble as the Marjaniemi lighthouse and pilot station is the Keskiniemi tunnusmajakka, situated in the dune area of Hailuoto's north-western shore.
In connection with the pilot station, the Luototalo was opened in 2007, housing an exhibition by Metsähallitus presenting the island.
In the fishing village of Pajuperä there is an impressive group of grey log residential and shed buildings. There are some twenty old buildings in all, among them a few new ones.
The old fishing cottages of Iso Sunikari and Fiskin Sunikari have been joined by new cottages, which differ in style from the old ones. In the fishing village of Korkea Sunikari a group of some ten fishing cottages and sheds has survived, but here too there is new summer settlement.
Hailuoto is a landscape area of national significance.
History
The settlement history of Hailuoto is linked to land uplift. Since time immemorial the island has been used as a base for fishing and seal hunting, and it is thought to have received its permanent settlement around the year 1100. Hailuoto belonged to the Saloinen greater parish, but became an independent parish of its own in 1573.
The Marjaniemi lighthouse was completed in 1872, some of the pilots' buildings in 1852, and the newest building in the 1960s. The Keskiniemi landmark lighthouse was completed in 1857, and its light in the early decades of the 20th century.