RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Elias Lönnrotin Sammatti (Elias Lönnrots Sammatti)
Lohja (Lojo), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kellotapuli, kirkko, merkkimieskoti, museo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Lohja (Lojo)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.35910, 23.80106
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1353
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Sammatin Haarjärven kylän alueella sijaitsee kolme Elias Lönnrotin, kansanrunouden kerääjän ja Kalevalan kokoonpanijan eriaikaista kotitaloa, lapsuuden koti Paikkarin torppa, vanhuudenkoti Lammin talo sekä 1862-1876 Lönnrotin kotina ollut Nikun talo. Sammatin kirkko liittyy Elias Lönnrotin elämänvaiheisiin ja hänet on myös haudattu Sammatin kirkkotarhaan.
Paikkarin torppa on Elias Lönnrotin syntymä- ja lapsuudenkoti, joka senaatin 1889 tekemällä päätöksellä päätettiin säilyttää muuttumattomana muistona tämän suomalaisen suurmiehen varhaisvaiheista. Torppa sijaitsee Haarjärven kylässä Valkjärvestä nousevan rinteen yläreunassa. Se on tyypillinen lounaissuomalaisen pieneläjän asunto. Rakennus on säilynyt 1800-luvun alun asussa maalaamattomana ja malkakattoisena. Torpan pihapiiriin kuuluu myös 1800-luvun alkupuolelta oleva aittarakennus ja entinen vahtimestarin asunto. Museona toimiva Paikkarin torppa on ensimmäinen kansallisen muistomerkin aseman saavuttanut merkkimieskoti.
Niku on yksi Sammatin Haarjärven kylän kantatiloista. Tilakeskus sijaitsee korkealla mäellä kylän peltoaukean eteläpuolella, lähellä Paikkarin taloa. Elias Lönnrotin aikana kaksikerroksiseksi ja 15 huonetta käsittäväksi muutetun päärakennuksen runko on mahdollisesti peräisin 1780-luvulta. Rakennuksen sisätiloja on muutettu, mutta sen ulkoasu on säilynyt 1800-luvun asussa. Kallioinen pihamaa on muutettu puutarhaksi Lönnrotin aikana. Pihapiiriin kuuluvat ulko- ja talousrakennukset ovat uudempia ja peräisin 1900-luvulta.
Lammin 1846 rakennettu tilakeskus päärakennuksineen sijaitsee erillään Haarjärven kylän muista kantatiloista ja viljelymaisemasta, pienen peltoaukean länsipuolisella mäentöyräällä. Pihapiiriin kuuluu myös piharakennus Lönnrotin tyttärille rakennettu "Paratiisi". Museona toimivan Lammin talon omistaa Suomen Kulttuuriperinnön säätiö ja sen päärakennus on kunnostettu 1800-luvun lopun asuun.
Sammatin kirkonkylän keskustassa sijaitsee pieni, paanukattoinen ja punamullattu puukirkko tapuleineen. Kirkko on vaatimaton pitkäkirkko, jonka sisätilaa kattavat lautaholvit. Seinät on käsitelty vaaleanpunaisella rappauksella. Kirkossa oleva Kristusta esittävä Adolf von Beckerin maalaama alttaritaulu on Lönnrotin lahjoittama 1879 kuolleen tyttärensä Teklan muistoksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirkkomaalle pystyttämän, mustasta graniitista tehdyn Elias Lönnrotin hautamuistomerkin on suunnitellut Gustaf Nyström 1886.
Historia
Elias Lönnrot syntyi Paikkarin torpassa 1802 ja kuoli Lammin talossa 1884. Paikkarin talon alunperin Valkjärvi-niminen torppa perustettiin Haarjärven kylän yhteismetsään 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin Elias Lönnrotin isä, pitäjänräätäli Fredrik Johan Lönnrot tuli sinne torppariksi. Elias Lönnrot syntyi torpassa ja muutti sieltä 1814 lähtiessään Tammisaareen kouluun. Valtio osti torpan 1880-luvulla säilytettäväksi kansallismuistona. Torpan pihapiiriin rakennettiin 1926 vahtimestarin asunto, joka toimi aluksi myös matkailijakotina.
Haarjärven Nikun talon Elias Lönnrot osti 1859 jäätyään 1862 eläkkeelle Helsingin yliopiston suomenkielen ja kirjallisuuden professorin virasta. Nikun talo on pitkäaikaisin Lönnrotin Sammatin kodeista. Vuonna 1876 hän myi tilan Uno Cygnaeukselle.
Lönnrot osti Nikun rajanaapurina olevan Lammin talon 1869 ja vietti siellä viimeiset elinvuotensa 1876-1884. Lammin tila on ns. kruunun uudistila, joka muodostettiin 1840 Haarjärven kylän jakamattomista metsämaista. Elias Lönnrot laajensi paritupaa rakennuttamalla siihen eteisen, makuuhuoneen, ruokasalin sekä muuttamalla tupakamarin työhuoneeksi. Salin takana olleet kamarit siirrettiin muualle 1899. Myös "Paratiisi" siirrettiin muualle, mutta tuotiin 1980-luvulla takaisin Lammin talon pihapiiriin.
Sammatin puukirkko rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Kirkon sisäasu on peräisin 1879 tehdystä korjauksesta. Kirkko korjattiin 1954 arkkitehti Paavo Riihimäen johdolla. Kirkkotarhan kiviaitaan liittyvä kellotapuli vuodelta 1763 on yksinkertaistettu variaatio lounaissuomalaisesta tapulista.
Lönnrotin oppineisuus ja avarakatseisuus vaikutti siihen, että Sammattiin perustettiin jo 1863 kunnallinen kirjasto ja 1867 kansakoulu, molemmat ensimmäisten joukossa maassamme. Lönnrot ajatteli myös kotiseutunsa tulevaisuutta jälkisäädöksessään, mikä johti Elias Lönnrotin emännyyskoulun toiminnan alkamiseen 1897.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
I Haarjärvi by i Sammatti ligger tre av folkdiktssamlarens och Kalevala-sammanställarens, Elias Lönnrots hem från olika tider: barndomshemmet Paikkari torp, ålderdomens Lammi hemman samt Niku hemman där Lönnrot bodde 1862-1876. Sammatti kyrka har anknytning till Elias Lönnrots levnadsskeden och han ligger begraven på kyrkogården i Sammatti.
Paikkari torp är Elias Lönnrots födelse- och barndomshem, som man med beslut av senaten 1889 beslöt att bevara i oföränderligt skick till minne av denna finländska stormans tidigaste skeden. Torpet ligger i Haarjärvi by på krönet av en sluttning mot Valkjärvi. Den är en typisk bostad för sydvästfinskt småfolk. Byggnaden har bevarats i sitt skick från början av 1800-talet, omålad och med bjälktak. Till torpets gårdsmiljö hör också en bodbyggnad från början av 1800-talet och en förutvarande vaktmästarbostad. Paikkari torp är det första hem som har bebotts av en märkesman och fått status som nationellt minnesmärke, och är numera ett museum som förvaltas av Museiverket.
Niku är en av stamlägenheterna i Haarjärvi by i Sammatti. Gårdens centrum finns på en hög backe söder om byns åkermarker, nära Paikkari hemman. Stommen i huvudbyggnaden, som under Elias Lönnrots tid byggdes om till ett hus med 15 rum i två våningar, härstammar möjligen från 1780-talet. Trots invändiga ombyggnader har byggnadens yttre har bevarats oförändrat sedan 1800-talet. Den steniga och bergiga gårdsplanen har på Lönnrots tid ändrats till trädgård. De uthus och ekonomibyggnader som ingår i gårdsmiljön är nyare och härrör från 1900-talet.
Det år 1846 byggda Lammi hemman jämte huvudbyggnad är beläget skilt från de övriga stamlägenheterna och odlingslandskapet i Haarjärvi by, på en backsluttning väster om ett mindre åkerfält. Till gårdsmiljön hör också en separat byggnad, det åt Lönnrots döttrar byggda "Paradiset". Lammi hemman, som fungerar som museum, ägs av Stiftelsen för Kulturarvet i Finland och dess huvudbyggnad har restaurerats i dess skepnad från 1800-talet.
I centrum av Sammatti kyrkby finns en liten rödmyllad träkyrka med spåntak jämte klockstapel. Kyrkan är en oansenlig långskeppskyrka med inre brädvalv. Väggarna har behandlats med ljusröd puts. Den av Adolf von Becker målade altartavlan med Kristusmotiv donerade Lönnrot till minnet av sin år 1879 avlidna dotter Tekla. Den av Finska Litteratursällskapet resta gravvården över Elias Lönnrot har planerats av Gustaf Nyström 1886.
Historia (på svenska)
Elias Lönnrot föddes i Paikkari torp 1802 och avled i Lammi hemman 1884. Paikkari torp, med det ursprungliga namnet Valkjärvi torp, grundades i Haarjärvi bys samfällda skog vid skiftet mellan 1700- och 1800-talet, när Elias Lönnrots far, sockenskräddaren Fredrik Johan Lönnrot inrättade sig där som torpare. Elias Lönnrot föddes i torpet och flyttade därifrån 1814 när han begav sig till skola i Ekenäs. Staten köpte torpet på 1880-talet för att bevara det som nationellt museum. På torpets gårdsplan byggdes 1926 en vaktmästarbostad, som till en början också fungerade som logi för resande.
Niku hemman i Haarjärvi köptes 1859 av Elias Lönnrot som 1862 avgick med pension från tjänsten som professor i finska språket och litteraturen vid Helsingfors universitet. Niku hemman är Lönnrots långvarigaste hem i Sammatti. År 1876 sålde han gården åt Uno Cygnaeus.
Lönnrot köpte Nikus rågranne Lammi hemman 1869 och tillbringade där sina sista levnadsår 1876-1884. Lammi hemman är ett s.k. krononybygge som bildades 1840 av Haarjärvi gårds samfällda skogsmarker. Elias Lönnrot utvidgade parstugan genom att låta bygga en förstuga, en kammare, en matsal samt ändra stugkammaren till arbetsrum. Kamrarna bakom salen flyttades till nya platser 1899. Också "Paradiset" flyttades till en annan plats, men fördes på 1980-talet tillbaka till Lammi hemman.
Sammatti träkyrka byggdes i mitten av 1700-talet. Kyrkans interiör är från renoveringen av år 1879. Kyrkan renoverades 1954 under ledning av arkitekt Paavo Riihimäki. Klockstapeln från år 1763 i anslutning till kyrkogårdens stenmur är en förenklad variant av de sydvästfinska klockstaplarna.
Lönnrots lärdom och vidsynthet bidrog till att i Sammatti redan 1863 grundades ett kommunalt bibliotek och 1867 en folkskola, bägge bland de första i vårt land. Lönnrot tänkte också på sin hembygds framtid i sitt testamente, vilket ledde till att Lönnrots husmodersskola inledde sin verksamhet 1897.
Further reading (as the agency lists it)
Reino Silvanto, Sammatti. Kuvauksia sen ja lähiseudun luonnosta, historiasta, Elias Lönnrotista y.m. Helsinki 1930.
Päivi Tahvanainen, Länsi-Uudenmaan kulttuurimaisemainventointi. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja 1990.
Timo Kantonen, Merkkihenkilöiden asuinsijat. Luettelointityö Museoviraston rakennushistorian osastolla. Moniste. 1991.
Marja-Leena Ikkala, Torsti Salonen, Sammatin kulttuurimaisemat ja -rakennukset. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja 1992.
Raija Majamaa, Elias Lönnrotin perhe Lammilla. Helsinki 1994.
Lönnrotin maisemissa. Matkailumaisemien ja maisemanhoidon kehittämissuunnitelma Sammattiin. Uudenmaan liiton julkaisuja E39. 1998.
Jaakko Saari, Sammatin kirkko. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Jyväskylä 1999.
Elina Anttila (toim.), Paikkarin torppa. Opas. Museovirasto 2002.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
In the Haarjärvi village area of Sammatti there are three homes of Elias Lönnrot, collector of folk poetry and compiler of the Kalevala, from different periods: the childhood home Paikkari croft, the old-age home Lammi house, and Niku house, which was Lönnrot's home in 1862-1876. Sammatti church is connected with the events of Elias Lönnrot's life, and he is also buried in the Sammatti churchyard.
Paikkari croft is the birth and childhood home of Elias Lönnrot, which by a decision of the Senate in 1889 was resolved to be preserved unchanged as a memorial of the early years of this great Finnish man. The croft is located in Haarjärvi village at the top of the slope rising from Valkjärvi. It is a typical dwelling of a south-western Finnish smallholder. The building has survived in its early 19th-century appearance, unpainted and with a malka roof. The croft's yard also includes a granary storehouse from the early 19th century and a former caretaker's dwelling. Paikkari croft, which functions as a museum, is the first home of a distinguished man to attain the status of a national monument.
Niku is one of the original farms of Haarjärvi village in Sammatti. The farm centre is located on a high hill south of the village's open fields, near Paikkari house. The frame of the main building, converted during Elias Lönnrot's time into a two-storey building with 15 rooms, possibly dates from the 1780s. The interior of the building has been altered, but its exterior has survived in its 19th-century form. The rocky yard was converted into a garden during Lönnrot's time. The outbuildings and farm buildings in the yard are newer, from the 20th century.
The Lammi farm centre, built in 1846 with its main building, is located apart from the other original farms and the cultivated landscape of Haarjärvi village, on a hillside west of a small open field. The yard also includes an outbuilding called "Paratiisi", built for Lönnrot's daughters. Lammi house, which functions as a museum, is owned by Suomen Kulttuuriperinnön säätiö and its main building has been restored to its late 19th-century appearance.
History
Elias Lönnrot was born at Paikkari croft in 1802 and died at Lammi house in 1884. The Paikkari house, originally a croft called Valkjärvi, was established on the Haarjärvi village common forest at the turn of the 18th and 19th centuries, when Elias Lönnrot's father, parish tailor Fredrik Johan Lönnrot, came there as a crofter. Elias Lönnrot was born in the croft and moved from there in 1814, when he left for school in Tammisaari. The state bought the croft in the 1880s to preserve it as a national monument. A caretaker's dwelling was built in the croft's yard in 1926, which also initially served as a tourist home.
Elias Lönnrot bought the Niku house in Haarjärvi in 1859, having retired from his professorship of Finnish language and literature at the University of Helsinki in 1862. Niku house was the longest-held of Lönnrot's homes in Sammatti. In 1876 he sold the farm to Uno Cygnaeus.
Lönnrot bought Lammi house, which bordered Niku, in 1869 and spent his final years there, 1876-1884. Lammi is a so-called kruunun uudistila, formed in 1840 from the undivided forest land of Haarjärvi village. Elias Lönnrot extended the paritupa by having a hall, a bedroom and a dining room built, and by converting the tupakamari into a study. The rooms behind the sali were moved elsewhere in 1899. The "Paratiisi" was also moved elsewhere, but was brought back to the yard of Lammi house in the 1980s.
The wooden church of Sammatti was built in the mid-18th century. The church's interior dates from a restoration carried out in 1879. The church was restored in 1954 under the direction of architect Paavo Riihimäki. The bell tower of 1763, associated with the churchyard's stone wall, is a simplified variant of a south-western Finnish bell tower.
Lönnrot's erudition and broad-mindedness contributed to Sammatti establishing a municipal library as early as 1863 and a folk school in 1867, both among the first in Finland. Lönnrot also considered the future of his home district in his testamentary decree, which led to the start of the Elias Lönnrotin emännyyskoulu in 1897.