RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Tervanpolton muistomerkit
Kuhmo, Ristijärvi, Sotkamo, Useita maakuntia, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- muu tuotantorakennus
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipalities
- Kuhmo, Ristijärvi, Sotkamo
- Region
- Useita maakuntia
- Country
- Finland
- Coordinates
- 64.31710, 30.09825
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1302
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Tervanpolton, Suomen ensimmäisen maailmankauppatavaran tuotantoon liittyvät muistomerkit, tervahaudat ja tervankuljetusreitit, ovat jäänteitä Kainuun merkittävimmästä historiallisesta elinkeinosta. Tervahautoja ja tervareittejä on useissa pitäjissä Kainuun vesistöjen varsilla.
Kainuun hiekkakankaat ovat olleet otollista maastoa tervanpoltolle. Tervahaudan kaivaminen, puun kuljetus polttopaikalle ja valmiin tervan kuljetus venepaikoille on olut helppoa. Jokireitit ovat olleet tärkeitä väyliä tervankuljetuksessa rannikolle, etenkin Ouluun.
Lentuankoski, Kuhmon suurin koski, jonka kautta Lentuan järvi laskee Lammasjärveen, on ollut tärkeä kulkureitti ja uittoväylä. Lentua on myös Kuhmon vanhimpia asuttuja alueita 1600-luvulta. Tervanpolton kulta-aikoina koskea pitkin ovat laskeneet lukemattomat tervaveneet. Myöhemmin koskea on perattu ja käytetty uittoväylänä. Koski jakautuu Isoksi ja Pieneksi Lentuankoskeksi. Koskien kokonaisputous on noin 5 metriä. Isomman ja vuolaamman kosken pituus noin 300 metriä. Kosken lähistön metsissä on yhä havaittavissa useita tervahaudan pohjia.
Kuhmon Iso-Palosessa on useita tervahaudan pohjia luonnonsuojelualueella. Ristijärven Hiisijärvellä, jonka rantahietikot ovat paljastuneet 1761 tapahtuneen järvenlaskun ryöstäytymisen yhteydessä, on lukuisia tervahaudan pohjia sekä tervatien ura.
Sotkamon Sapsorannan kylän ympäristössä on nähtävissä useita tervahautoja. Rakennuskanta kuvastaa tervan tuomaa vaurautta. Sapsoperän kylän vanhimpiin kuuluva Vanhapaikka eli Piippola on lohkottu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ja muodostettu Maunuspellon ja Merilän tilat. Maunuspellon asuinrakennus on yksi Sotkamon suurimmista, pihapiirissä on myös suuri hirsinavetta.
Historia
Terva oli Suomen ensimmäinen maailmankauppatavara, jota vietiin jo 1500-luvulla Eurooppaan. Tervaa poltettiin Pohjanmaalla ensimmäistä kertaa myyntiä varten 1570-luvulla. 1600-luvulla tervan valmistus kehittyi suurtuotannoksi Järvi-Suomen alueella sekä kapealla Iistä Vaasaan ulottuvalla Pohjanlahden rannikkovyöhykkeellä.
Tervanpoltto oli vuosisatojen ajan, varsinkin 1800-luvun loppupuoliskolla, maanviljelyn ohella Kainuun pääelinkeino. 1800-luvun alussa tervaa tuotettiin pääosin Puolangalla, Sotkamossa ja Paltamossa, 1800-luvun lopulla tervapolton keskus siirtyi Kainuun itäisimpiin pitäjiin. Kainuu ja Kuhmo olivat tuolloin Suomen ja ehkä koko Euroopan tärkein tervantuotantoalue ja tervaa poltettiin Kainuun joka kolkassa. Tervan tuotanto työllisti metsätöineen, polttoineen ja kuljetuksineen suuret määrät kainuulaisia talonpoikia ja etenkin tilantonta väestönosaa. Kainuun tervaa vietiin ympäri maailman mm. puurakennusten ja puulaivojen suojaukseen.
Further reading (as the agency lists it)
E.E. Kaila, Tervanpolton leviäminen Suomessa 1700-luvun puolimaissa. Helsinki, Metsätieteellinen seura 1931.
Mauno Hiltunen, Pekka Oikarinen ja Simo Turunen, Pienen pitäjän omakuva. Oulu 1978.
Rauli Kauppila ja Anneli Suihko, Tervan tie. Kainuun museon julkaisuja. Kajaani 1987.
Juhani Paajala ja Tuula Jokivartio, Tervan valmistus ja käyttö.
Oulun yliopisto 1989.
Oiva Turpeinen, Kaarlo Arffman ja Eero Oikarinen, Ristijärven historia. Jyväskylä 2004.
Kainuun tervan kotisivut: http://www.kainuunterva.com (12.4.2007).
Kari Tervo, Sotkamo - Kainuun etelä, Sotkamon kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2008.
Metsähallituksen verkkosivut www.luontoon.fi/lentua ja www.luontoon.fi/iso-palonen-maariansarkat (28.9.2009).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Tar-burning monuments related to the production of Finland's first world trade commodity, tar pits and tar transport routes, are remnants of Kainuu's most important historical livelihood. Tar pits and tar routes are found in several parishes along the waterways of Kainuu.
The sand plains of Kainuu have been suitable terrain for tar burning. Digging tar pits, transporting wood to the burning site and carrying finished tar to boat landings has been easy. River routes have been important waterways for transporting tar to the coast, especially to Oulu.
Lentuankoski, the largest rapids in Kuhmo, through which Lentuan järvi drains into Lammasjärvi, has been an important travel route and timber-floating channel. Lentua has also been one of Kuhmo's oldest inhabited areas since the 17th century. In the golden age of tar burning, countless tar boats ran down the rapids. Later the rapids were cleared and used as a timber-floating route. The rapids are divided into Iso Lentuankoski and Pieni Lentuankoski. The total fall of the rapids is about 5 metres. The length of the larger and swifter rapids is about 300 metres. In the forests near the rapids, several tar pit bases are still visible.
In Iso-Palonen in Kuhmo, there are several tar pit bases in a nature reserve. At Hiisijärvi in Ristijärvi, whose sandy shores were exposed during the sudden outburst drainage of the lake in 1761, there are numerous tar pit bases as well as the track of a tar road.
Several tar pits can be seen in the surroundings of the village of Sapsoranta in Sotkamo. The building stock reflects the prosperity brought by tar. Vanhapaikka, also known as Piippola, one of the oldest parts of the village of Sapsoperä, was split off at the turn of the 19th and 20th centuries and formed the Maunuspelto and Merilä farms. The residential building at Maunuspelto is one of the largest in Sotkamo, and the farmyard also has a large log cowshed.
History
Tar was Finland's first global trade commodity, already exported to Europe in the 16th century. Tar was first burned in Ostrobothnia for sale in the 1570s. In the 17th century, tar production developed into large-scale production in the Järvi-Suomi area and along the narrow coastal zone of the Pohjanlahti stretching from Iisi to Vaasa.
For centuries, and especially in the second half of the 19th century, tar burning was, alongside farming, the main livelihood of Kainuu. At the beginning of the 19th century, tar was produced mainly in Puolanka, Sotkamo and Paltamo. At the end of the 19th century, the centre of tar burning moved to the easternmost parishes of Kainuu. At that time, Kainuu and Kuhmo were the most important tar-producing area in Finland and perhaps in the whole of Europe, and tar was burned in every corner of Kainuu. Tar production, with its forest work, burning and transport, employed large numbers of Kainuu peasants and especially the landless part of the population. Kainuu tar was exported around the world, among other uses for protecting wooden buildings and wooden ships.