RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Iitin kirkonkylä
Iitti, Päijät-Häme, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kauppa- ja liikerakennus, kellotapuli, kirkko, kylä, lainamakasiini, pappila, silta, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Iitti
- Region
- Päijät-Häme
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.93791, 26.40001
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1287
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Iitin kirkonkylä lukeutuu maan parhaiten 1900-luvun alun asussa säilyneisiin.
Kirkonkylän talot sijaitsevat Kausalasta kirkon ohi vievän vanhan maantien varrella. Kylän keskuksessa on kirkon lisäksi pappila, vanha kansakoulu, seurakuntatalona on vanha, 1898 nykyiselle paikalleen siirretty kunnantupa sekä lainajyvästön tiilinen, valkeaksi rapattu makasiini. Kirkonkylän vanhasta, hyvin hoidetusta rakennuskannasta mainittakoon mm. Tenhoselan, Brummerin, Lepolan, Mäen, Koivikon, Vuorelan ja Helanderin asuinrakennukset.
Kirkonkylän maisemaan liittyy läheisesti Lyöttilän kylä ja Kymentaan alue. Kirkonkylän pohjoispuolella on Virran teräsriippusilta ja vastarannalla Virran tilan viljelyksineen. Myös Radansuun Kankaan tila muodostaa kaksikerroksisine päärakennuksineen ja talousrakennuksineen huomattavan kokonaisuuden.
Suomen vanhimpiin ristikirkkoihin kuuluva Iitin kirkko tapuleineen sijaitsee mäellä, kolmen järven erottamalla kannaksella kirkonkylän läpi kulkevan raitin päätteenä. Kirkon pohjakaavana on tasavartinen risti. Sakaristo on pohjoisen ja itäisen ristivarren välisessä kulmauksessa. Kirkon hirsiseinät ovat suhteellisen matalat. Alalappeiltaan nk. hollantilaisen kattomuodon mukaisesti kaartuva vesikatto on korkea ja se on ristivarsien päistä jyrkästi aumattu.
Kookas uusrenessanssityylinen, poikkipäädyllinen kirkkoherran pappila kirkon pohjoispuolella on vuodelta 1898 ja viipurilaisen Wolmar Forsbergin suunnittelema. Pappilarakennusta on kunnostettu 1952 ja 1988-1989. Pappilan ulkorakennuksiin kuuluu 1902 paikalle siirretty väentupa, Kymentaan Kaidassuon vanha päärakennus, joka on saanut siirron yhteydessä uusia vuosisadanvaihteen rakennustaiteen piirteitä, sekä 1849 rakennettu harkkokivinavetta.
Iitin kirkonkylä on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.
Historia
Suur-Hollolan emäseurakuntaan kuulunut Iitin alue erotettiin omaksi seurakunnakseen uskonpuhdistuksen vuosikymmenillä. Kirkko valmistui 1693 ja sen rakennusmestarina mainitaan David Johansson (Taavi Juhonpoika), joka rakensi myös sittemmin hävinneet Asikkalan ja Hartolan kirkot. Kirkko kiinteine sisustuksineen uudistettiin arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemassa korjauksessa 1913-1914.
Kirkonkylän nykyilmeeseen vaikutti eniten 1900-luvun alkupuoli, jolloin raitin varrelle syntyi käsityöläisten taloja, kaksi kauppaa kahviloineen, kruununvoudin ja nimismiehen virkatalot. Asutuksen painopiste alkoi vähitellen siirtyä Kausalan asemanseudulle eikä kirkonkylään enää keskittynyt rakennuspaineita.
Further reading (as the agency lists it)
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Aimo Halila, Iitin historia 2, Kunnallishallinnon synnystä ja ylisen Kymenlaakson teollistumisen alkamisesta toiseen maailmansotaan. Iitin kunta ja seurakunta 1966.
Jaakko Mukula ja Anneli Mäkelä, Lyötistä Lyöttiläksi. Helsinki 1977.
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.
Leena Sammallahti, Iittiläisiä puuseppiä: Jacob Nygrén ja muita käsityön taitajia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 429. 1986.
Aimo Halila Iitin historia 1, Varhaisimmista ajoista 1860-luvulle. Iitin kunta ja seurakunta 1988.
Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars. Suomen taide 3. Keuruu 1989.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26 1992.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.
Olavi Anttila, Iitin historia 3. Iitistä ja iittiläisistä Kuusankosken erosta 1900-luvun lopulle. Iitin kunta 2000.
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Iitti church village is one of the best-preserved in the country in its early 20th-century appearance.
The houses of the church village lie along the old main road that runs from Kausala past the church. At the centre of the village, besides the church, are the parsonage, the old elementary school, and the old municipal hall, moved to its present site in 1898 and serving as the parish hall, as well as the brick storehouse of the lainajyvästö (loan granary), rendered white. Among the well-kept old building stock of the village, the residential buildings of Tenhosela, Brummer, Lepola, Mäki, Koivikko, Vuorela and Helander may be mentioned, among others.
The landscape of the church village is closely linked with Lyöttilä village and the Kymentaa area. North of the church village is the Virta steel suspension bridge, and on the opposite bank is the Virta farm with its fields. The Kangas farm of Radansuu, with its two-storey main building and outbuildings, also forms a notable ensemble.
Iitti Church, with its bell tower, is one of the oldest cruciform churches in Finland. It stands on a hill, on an isthmus separated by three lakes, at the end of the street running through the church village. The ground plan of the church is an equal-armed cross. The sacristy is in the corner between the northern and eastern arms of the cross. The log walls of the church are relatively low. The water roof, whose lower sections curve in accordance with the so-called Dutch roof form, is high and is steeply hipped at the ends of the cross arms.
The large, neo-Renaissance style, cross-gabled parsonage of the vicar north of the church dates from 1898 and was designed by Wolmar Forsberg of Viipuri. The parsonage building was restored in 1952 and 1988-1989. The outbuildings of the parsonage include the väentupa, moved to the site in 1902, which is the old main building of Kaidassuo in Kymentaa and which acquired new features of turn-of-the-century architecture during the move, as well as a cowshed of ashlar built in 1849.
Iitti church village is a landscape area of national significance.
History
The Iitti area, which had belonged to the mother parish of Suur-Hollola, was separated off as a parish of its own in the decades of the Reformation. The church was completed in 1693, and David Johansson (Taavi Juhonpoika) is named as its master builder; he also built the Asikkala and Hartola churches, which have since been lost. The church, together with its fixed furnishings, was renovated in 1913-1914 to a design by the architect Josef Stenbäck.
The present appearance of the church village was shaped most by the early part of the 20th century, when houses of craftsmen grew up along the village street, along with two shops with cafés, and the official residences of the crown bailiff and the nimismies. The centre of settlement gradually began to shift to the Kausala station district, and building pressure no longer concentrated on the church village.