RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Anjalan historiallinen ympäristö
Kouvola, Kymenlaakso, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, kirkko, linnoitus, muinaisjäännös, tie
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Kouvola
- Region
- Kymenlaakso
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.66338, 26.72294
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1282
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kymijokeen liittyvällä Anjalan kulttuurimaisemalla on merkittävä asema kartanolaitoksen muotoutumisessa, valtakunnan sotahistoriassa sekä varhaisen suurteollisuuden syntypaikkana.
Anjalan kartano sijaitsee Kymijoen rannalla, Ankkapurhan kosken alapuolisen suvannon rannalla. Ankkapurhan kivikautinen asuinpaikka on merkkinä seudun pitkästä asutushistoriasta. Kymijoen asema Ruotsin ja Venäjän rajajokena 1700-luvulla on jättänyt jälkeensä sekä ruotsalaisten että venäläisten rakentamia linnoitteita ja varustuksia alueelle (ks. myös erillinen kohde Kymijoen rajalinnakkeet).
Anjalan kartanon kaksikerroksinen päärakennus on 1790-luvun lopulta tai 1800-luvun alusta edellisen tuhouduttua ns. Kustaan sodassa 1789. Ruotsalaisen uusklassismin vaikutus näkyy sen lakonisissa ja jäsentelemättömissä julkisivuissa. Pääsisäänkäynnin eteen rakennettu pylväikkö ja parveke ovat museoksi muutetun päärakennuksen restauroinnin ajalta. Anjalan kartano kuuluu ajallisesti ja tyylillisesti samaan kartanorakennusten ryhmään kuin Kauttuan ruukin päärakennus, Hakoinen ja Kirkniemi. Muusta Anjalan kartanon vanhasta rakennuskannasta on säilynyt 1840-luvulta kiviset navetta, maitokeittiö ja viljamakasiini, kaksi väentupaa, lato ja riihi. Vanhan kartanoalueen maista on muodostettu Anjalan maatalousoppilaitos, jonka uudisrakennukset sijaitsevat kartanon entisen puutarhan alueella.
Anjalan kartanokulttuuria rakennuksineen, laajoine viljelyksineen ja koivukujineen edustavat vanhat Wrede-suvun kartanot Anjalan kartano, Rabbelugn (Takamaa), Wredeby ja Rauhamaa. Anjalan rälssistä 1805 erotettuun Takamaan kartanoon johtaa puolitoista kilometriä pitkä koivukujanne, jossa entiset peltolohkojen rajat on merkitty kuusilla. Päärakennus on valmistunut 1820. Wredeby, jonka kaksikerroksinen mansardikattoinen päärakennus on valmistunut 1815, on erotettu kantatilastaan 1800-luvun alussa. Rauhamaa on tullut Wredebyn ulkotilaksi 1866.
Anjalan kartanon läheisyydessä on 1756 valmistunut Anjalan ristikirkko, jonka rakennusmestarina on toiminut todennäköisesti Arvid Junkkarinen. Teiden risteyksessä sijaitsevassa puukirkossa on itäsuomalaiseen tapaan ulospäin kapenevat ristivarret. Kirkon empiretyylinen ulkovuoraus on 1840-luvulta. Anjalan valtauksessa vaurioita kärsineen kirkon sisustuksen keskeiset osat ovat 1790-luvulta. Kirkon tapuli on valmistunut 1792. Kirkon luoteispuolella Kirkkovuorella sijaitseva vanha hautausmaa jäi 1800-luvun lopussa Wrede-suvun käyttöön. Suvun punatiilinen hautakappeli on vuodelta 1860 (G.Th. Chiewitz). Lisäksi tunnelmallisella hautausmaalla on mm. Kakolan vankien Mathilda Wreden haudalle pystyttämä obeliski vuodelta 1934. Kirkkoa vastapäätä maantien toisella puolen on Heikki Siikosen 1940 suunnittelema Anjalan entinen kunnantalo.
Anjalan kartanon puistomaisemaa leimanneen Ankkapurhan kosken partaalle on perustettu Kymenlaakson ensimmäinen puuhiomo 1872. Kymijoen puunjalostusteollisuuden kehittyminen suurteollisuudeksi on muuttanut maisemakuvaa 1800-luvun lopulta lähtien. (Ks. erilliset tehdaskohteet, Anjalan paperitehtaan ja Inkeroisten kartonkitehtaan alueet; Myllykosken teollisuusalue.)
Historia
Kymijoen keskijuoksu asutettiin pysyvästi 1400-luvun aikana ja raja Hämeen ja Viipurin läänin talonpoikien välillä vakiintui jo keskiajalla kulkemaan Kymijoen Ankkapurhan kautta. Kustaa Vaasan aikana 1550-luvulla Ankkapurhan kalaisaan koskeen rakennettiin kruunun kalapatoja.
Anjalan kylään, Ankkapurhan kosken läheisyyteen muodostettu säteri sai vahvistuksen 1630.
Säterin perustaja Gertrud von Ungern oli saanut maaomaisuutta, kun hänen miehensä Henrik Wrede uhraten oman henkensä pelasti kuningas Kaarle IX:n 1605 Kirkholman taistelussa lähellä Riikaa. Leski sai useita tiloja palkinnoksi miehensä urheudesta. Anjalan kartano oli osa valtavaa Anjalassa, Elimäellä, Mäntsälässä ja Porvoossa sijainnutta maaomaisuutta. Kartanosta muodostui Wrede-suvun pääkartano, joka pysyi suvun hallussa vuoteen 1837.
Pikkuvihan päättäneen Turun rauhan 1743 jälkeen Kymijoki toimi Ruotsin ja Venäjän välisenä rajajokena aina vuoteen 1809 saakka. Kymijoen länsiranta ja Anjala jäivät Ruotsin puolelle. Kymijoen ylityspaikkojen puolustustusta ryhdyttiin suunnittelemaan ja Anjalan kartanon eteläpuolella vanha itään Kymijoen yli johtanut maantie varustettiin. Myös jokea seurailevan, Anjalan kirkonkylältä pohjoiseen Ummeljoen ja Värälän kylien kautta kulkevan maantien suojaksi rakennettiin 1780-luvulla varustuksia ja sotatie. Kymijoen ylityspaikkojen puolustaminen huomioitiin uudelleen Salpalinjan rakentamisessa 1940-luvulla. Anjalan kartanoon johtavan tien itäpuolella sijainneen Anjalan kappeliseurakunnan ensimmäisen, 1690-luvulla rakennetun kappelin kivijalka tuhoutui osittain viime sotien taistelu- ja yhteyskaivantoja kaivettaessa.
Ruotsin Kustaa III käynnisti 1788 ns. Kustaan sodan, jolla pyrki saamaan takaisin Venäjälle Turun rauhassa menetettyjä alueita. Sodan aikana Anjalan kartanolla oli merkittävä osa 1788 allekirjoitetussa ns. Anjalan liittokirjassa, joka oli 113 ruotsalaisen ja suomalaisen upseerin allekirjoittama vetoomus Venäjän sodan lopettamiseksi. Anjalan vanha kartanorakennus paloi 1789 venäläisen tykistön aiheuttamassa tulipalossa. Värälään rakennetussa rauhantemppelissä solmittiin Kustaan sodan päättänyt rauha 1790.
Valtio osti Anjalan kartanon 1842 ja lahjoitti sen kenraalikuvernööri, ruhtinas Alexander Menshikoville. Anjalan kartano tuli uudelleen valtion omistukseen 1907, jolloin sen maat palstoitettiin ja jaettiin alustalaisille. Kartanon päärakennus siirtyi 1954 muinaistieteellisen toimikunnan hallintaan. Anjalan maatalousoppilaitos sijoitettiin alueelle samana vuonna. Museo avattiin kartanon päärakennukseen 1957. Museovirasto lopetti kartanomuseotoiminnan 2010 ja valtio luopui kartanon omistuksesta 2017.
Further reading (as the agency lists it)
Zacharis Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
H. Palmberg, Wärälä 1788-1790. Blad ur Kymmene älvdals historia. Kouvola 1947.
Eeva-Liisa Oksanen, Anjalan historia. Myllykoski 1981.
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.
Veikko Talvi, Anjalan kartanomuseo. Kymenlaakson maakuntaliiton julkaisuja 2.
Leena Sammallahti, Iittiläisiä puuseppiä: Jacob Nygrén ja muita käsityön taitajia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 429. 1986.
C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26 1992.
Eeva-Liisa Oksanen, Kahden kruunun alla. Kymijoki rajana 1743-1811. 1992.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.
Juha Prittinen, Anjalan kartanon puisto ja puutarha. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001.
Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.
Marja Terttu Knapas, Anjalan kirkko ja Kustaan sota. Suomen museo 2004. Suomen muinaismuistoyhdistys 2005.
Irma Lounatvuori - Marja Ivars, Puistonäkymiä Museoviraston kartanoissa ja nähtävyyksissä. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 27. 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Anjala cultural landscape, associated with the Kymijoki, has an important role in the formation of the manor system, in the military history of the country, and as the birthplace of early large-scale industry.
Anjala manor is situated on the bank of the Kymijoki, on the shore of the calm stretch of water below the Ankkapurha rapids. The Ankkapurha Stone Age settlement is a sign of the area's long settlement history. In the 18th century the Kymijoki, as the border river between Sweden and Russia, left behind fortifications and defence works built by both the Swedes and the Russians (see also the separate site Kymijoki border fortifications).
The two-storey main building of Anjala manor was completed at the end of the 1790s or at the beginning of the 19th century, after the previous building had been destroyed in the so-called Kustaan sota of 1789. The influence of Swedish neoclassicism is visible in its austere and unarticulated facades. The columned portico and balcony built in front of the main entrance date from the period of the restoration of the main building, which was converted into a museum. Anjala manor belongs in date and style to the same group of manor buildings as the main building of the Kauttua ironworks, Hakoinen and Kirkniemi. From the older building stock of Anjala manor, the following have survived from the 1840s: a stone cowshed, a dairy kitchen and a grain storehouse, two servants' quarters, a barn and a kiln barn. The former manor garden area now houses the new buildings of Anjala agricultural college, which were established on land from the old manor estate.
The Anjala manor culture, with its buildings, extensive cultivated fields and birch avenues, is represented by the old manors of the Wrede family: Anjala manor, Rabbelugn (Takamaa), Wredeby and Rauhamaa. A birch avenue one and a half kilometres long leads to Takamaa manor, which was separated from the Anjala rälssi in 1805, and along which the former field boundaries are marked with spruces. The main building was completed in 1820. Wredeby, whose two-storey mansard-roofed main building was completed in 1815, was separated from its parent farm at the beginning of the 19th century. Rauhamaa became an outlying farm of Wredeby in 1866.
In the vicinity of Anjala manor is the Anjala cross church, completed in 1756, whose master builder was probably Arvid Junkkarinen. The wooden church, situated at a road junction, has cross arms that narrow outwards in the East Finnish manner. The church's Empire-style exterior cladding dates from the 1840s. The main elements of the interior of the church, which suffered damage during the Anjala occupation, date from the 1790s. The church bell tower was completed in 1792. The old cemetery on Kirkkovuori, north-west of the church, came into use for the Wrede family at the end of the 19th century. The family's red-brick burial chapel dates from 1860 (G.Th. Chiewitz). In addition, the atmospheric cemetery contains, among other things, an obelisk erected in 1934 by the Kakola prisoners on the grave of Mathilda Wrede. Opposite the church, on the other side of the road, is the former Anjala municipal hall, designed by Heikki Siikonen in 1940.
On the edge of the Ankkapurha rapids, which characterised the park-like landscape of Anjala manor, the first groundwood mill in Kymenlaakso was established in 1872. The development of the Kymijoki wood processing industry into large-scale industry has changed the appearance of the landscape since the end of the 19th century. (See the separate industrial sites, the Anjala paper mill and Inkeroinen cardboard mill areas; Myllykoski industrial area.)
History
The middle reaches of the Kymijoki were permanently settled during the 15th century, and the border between the farmers of Häme and Viipuri Province became established already in the Middle Ages, running via Ankkapurha on the Kymijoki. During the reign of Kustaa Vaasa in the 1550s, Crown fish weirs were built at the fish-rich Ankkapurha rapids.
The säteri formed in the village of Anjala, near the Ankkapurha rapids, received confirmation in 1630.
The founder of the säteri, Gertrud von Ungern, had received landed property when her husband Henrik Wrede saved King Kaarle IX at the cost of his own life in the Battle of Kirkholma near Riika in 1605. The widow received several estates as a reward for her husband's bravery. Anjala manor was part of a vast estate located in Anjala, Elimäki, Mäntsälä and Porvoo. The manor became the main manor of the Wrede family, which held it until 1837.
After the Peace of Turku in 1743, which ended the Pikkuviha war, the Kymijoki served as the border river between Sweden and Russia until 1809. The western bank of the Kymijoki and Anjala remained on the Swedish side. Work began on planning the defence of the Kymijoki crossings, and the old road that had led eastward across the Kymijoki south of Anjala manor was fortified. Fortifications and a military road were also built in the 1780s to protect the road running north from the Anjala church village through the villages of Ummeljoki and Värälä, which followed the river. The defence of the Kymijoki crossings was reconsidered in the construction of the Salpalinja in the 1940s. The stone foundation of the first chapel of Anjala chapel parish, built in the 1690s, which stood east of the road leading to Anjala manor, was partly destroyed when trenches and communication trenches were dug during the recent wars.
Kustaa III of Sweden launched in 1788 the so-called Kustaan sota, aimed at regaining territories lost to Russia in the Peace of Turku. During the war, Anjala manor played a significant part in the so-called Anjalan liittokirja, signed in 1788, a petition of 113 Swedish and Finnish officers calling for an end to the war with Russia. The old manor main building in Anjala burned in a fire caused by Russian artillery in 1789. The peace that ended the Kustaan sota was concluded in 1790 in the peace temple built at Värälä.
The state bought Anjala manor in 1842 and donated it to Governor-General Prince Alexander Menshikov. Anjala manor returned to state ownership in 1907, when its lands were divided into lots and distributed to crofters. The main building of the manor was transferred to the Archaeological Commission in 1954. The Anjala agricultural school was established in the area the same year. A museum opened in the manor's main building in 1957. The Museovirasto ended manor museum activities in 2010, and the state gave up ownership of the manor in 2017.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.