RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Iisalmen reitin kanavat
Kuopio, Pohjois-Savo, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kanava
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipality
- Kuopio
- Region
- Pohjois-Savo
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.20794, 27.22904
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1230
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Iisalmen reitin kanavat, Vianta, Ahkiolahti, Ruokovirta ja Nerkoo ovat vesistöihin tukeutuneen, koko maan taloudellisen kasvun kannalta keskeisen puunjalostusteollisuuden nousukauden historiallisia muistomerkkejä Kuopion pohjoispuolella, Maaningalla ja Lapinlahdella. Kanavilla oon ollut merkittävä rooli Pohjois-Savon keskeisten kaupunkien Iisalmen, Kuopion ja Varkauden kehittymiselle 1800-luvun loppupuolella. Vanhoja kanavarakenteita on säilynyt lukuunottamatta Nerkoon kanavaa, joka on uusittu perusteellisesti 1983.
Vanhin osa Maaningan kanavista on Viannonkoskea väistävä kanava, joka rakennettiin ensin avokanavaksi 1811-1813 ja muutettiin yksisulkuiseksi kanavaksi 1845-1852. Viannon kivisulku on muurattu Saimaan kanavan tavoin laivan muotoiseksi. Kanava lakkautettiin 1874, kun se todettiin liikenteelle ahtaaksi ja sen korvaava suurempi Ahkiolahden sulkukanava valmistui. Käytöstä poistettu Viannon kanava on hyvin säilynyt esimerkki aikansa rakennustekniikasta.
Maaningan Ahkiolahden 1866-1874 rakennettu 1870 metrin pituinen kanava yhdistää Onkiveden ja Maaninkajärven. Osa Ahkiolahden kanavasta, alasulku, jäi nähtävyydeksi, kun moderni Ahkiolahden kanava valmistui 1985. Ahkiolahden kanava on maisemallisesti erittäin vaikuttava. Pitkä loivasti kaartuva avokanavaosuus on kaivettu soraharjuun, luiska on pengerretty ja kasvavaa mäntyä. Vanhan kanavan varrella on luotsiasema 1800-ja 1900-lukujen vaihteesta. Sen pihapiiri on hyvin säilynyt. Kanavan ympäristö on puistomaisesti hoidettu.
Maaningan Ruokovirran vanha kanava ja sen varrella olevat rakennukset luovat vahvan kulttuurihistoriallisen ja maisemallisen kokonaisuuden. Ruokovirran sulkukanavan rakennustöihin päästiin 1878. Kanavan rannalla sijaitsee samana vuonna valmistunut kanavakasöörin virkatalo. Rakennus muodostaa piharakennuksineen tärkeän osan kanavaympäristöä. Kanavan länsirannalla on 1904 huvilaksi rakennettu Ruokovirran tila. Alueella on Suomen sodan muistomerkki.
Historia
Ensimmäiset parannustyöt Iisalmen ja Kuopion välisellä vesireitillä tehtiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Koskia perattiin ja 1813 valmistui avokanava Viannon kosken ohitse. Varsinaisiin kanavatöihin päästiin 1840-luvulla, jolloin valmistuivat Ruokovirran avokanava 1846. Viannon vanha avokanava muutettiin sulkukanavaksi 1852. Viannon kanavaa rakennettiin rinnan Saimaan kanavan kanssa siellä opittua tekniikkaa hyväksi käyttäen.
Viannonkoski oli 1400-luvun lopulla kruunun kalastusalue. Kosken partaalla toimi 1840- ja 1850-luvuilla mm. yksi maamme varhaisimmista paperiteollisuusyrityksistä, sekä saha ja useita myllyjä.
Iisalmen reitin kanavointi oli osa laajempaa Itä-Suomen kanavoimishanketta, joka tuli ajankohtaiseksi Saimaan kanavan valmistumisen (1856) jälkeen. Tuolloin rakennettiin ja korjattiin Kuopion-Iisalmen reitille Nerkoon, Ahkiolahden ja Ruokovirran kanavat palvelemaan ennen kaikkea puunkuljetusta Pohjois-Savosta Kymenlaakson puunjalostustehtaille.
Saimaan kanvavan ja liikenteen sekä laivojen koon kasvaessa 1840-luvulla rakennetut kanavat jäivät riittämättömiksi. Kuopio-Iisalmi -väylän syventäminen aloitettiin Nerkoon kanavan rakennustöillä 1866. Työt aloitettiin nälkävuosien aikaan ja kanavatyömaalle tuli tämän vuoksi tuhansia työntekijöitä. Tilannetta helpottamaan aloitettiin samana vuonna vanhan Viannon kanavan korvaavan Ahkionlahden kanavan rakentaminen.
Nerkoon kanavatyömaalla rakennettiin kanavan lisäksi pohjoispuolella olevan Niittyniemen tyven poikki lyhyt avokanava, jolla helpotettiin venematkaa Nerohlahdesta kanavalle. Työllistämistyönä tehdyn kanavan kaivaustöistä vastasivat pääasiassa naiset, josta väylä sai nimen Akanoja. Nälkävuosina rakennetun Nerkoon ja Ahkiolahden työmailla kuoli nälän heikentäminä tauteihin noin 200 henkeä. Vainajia haudattiin Lapinlahden hautausmaalle. Nerkoon sulkukanava valmistui 1869 ja Ahkiolahden sulkukanava 1874. Nerkoon kanava rakennettiin uudelleen 1981-83 uittotarpeiden vuoksi. Rakennustöissä vanhat kanavarakenteet korvattiin uusilla.
Kolmas kanavatyömaa oli Ruokovirran kanava. Vanhaa 1840-luvulla rakennettua avokanavaa yritettiin ensin perata syvemmäksi. Liikenteen kasvaessa päädyttiin uuden sulkukanavan rakentamiseen. Lisäksi syvennettiin Rahasalmea ja Voisalmea sekä rakennettiin Varkauden pohjoispuolelle Piensaaren avokanava. Ruokolahden kanavan työt valmistuivat 1879. Väylää parannettiin ja syvennettiin uudelleen vuosina 1914-20, jolloin myös Ruokovirran sulku rakennettiin uudelleen betonista. Vanhan sulkukanavan itäpuolelle valmistui uusi avokanava Hyvärinvirtaan 1965. Laivareitti siirtyi avokanavalle ja vanhan sulkukanavan liikenne loppui. Iisalmen reitin kanavien 1900-luvulla uusitut osuudet palvelevat edelleen nippu-uittoa.
Further reading (as the agency lists it)
TVH:n vuosikirjat 1866-1916, 1860-1887.
Eino Puramo, Itä-Suomen vesitiekysymys 1800-luvulla. Helsinki 1952.
Sisävesiliikennettä Pohjois-Savossa. Kuopion museo 1987.
Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991.
Reijo Valta, Viannankoski. Ihminen kosken ja koski ihmisen muovaamana.
Maaninka-Seura ry:n historia- ja perinnesarja. Saarijärvi 1995.
Kuopion seudun kulttuuriympäristö seutukunnan vahvuudeksi. Kulttuuriympäristöselvitys Kuopion seudun maakuntakaavaa varten. Pohjois-Savon liitto 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The canals of the Iisalmi route, Vianta, Ahkiolahti, Ruokovirta and Nerkoo are historical monuments to the boom of the water-dependent wood-processing industry, which was central to the economic growth of the whole country, north of Kuopio, in Maaninka and Lapinlahti. The canals played a significant role in the development of the central towns of North Savo, Iisalmi, Kuopio and Varkaus, in the latter part of the 19th century. Old canal structures have survived, with the exception of the Nerkoo canal, which was thoroughly renovated in 1983.
The oldest part of the Maaninka canals is the canal bypassing the Viannonkoski rapids, which was first built as an open canal in 1811-1813 and converted into a single-lock canal in 1845-1852. The Viannon lock is built of masonry in the shape of a ship's hull, like the Saimaa Canal. The canal was abandoned in 1874, when it was found too narrow for traffic and the larger Ahkiolahti lock canal that replaced it was completed. The disused Viannon canal is a well-preserved example of the building technology of its time.
The 1870-metre-long canal in Ahkiolahti, Maaninka, built in 1866-1874, connects Lake Onkivesi and Lake Maaninkajärvi. Part of the Ahkiolahti canal, the lower lock, remained as a sight when the modern Ahkiolahti canal was completed in 1985. The Ahkiolahti canal is landscape-wise very impressive. The long, gently curving open-canal section has been dug into an esker, the slope has been embanked and covered with growing pine. A pilot station from the turn of the 19th and 20th centuries stands along the old canal. Its yard area has been well preserved. The canal surroundings are maintained in a park-like manner.
The old Ruokovirta canal in Maaninka and the buildings along it form a strong cultural-historical and landscape ensemble. Construction work on the Ruokovirta lock canal began in 1878. On the bank of the canal stands the official residence of the canal master, completed the same year. The building, together with its outbuildings, forms an important part of the canal environment. On the western bank of the canal is the Ruokovirta estate, built as a summer villa in 1904. The area contains a memorial to the Finnish War.
History
The first improvement works on the waterway between Iisalmi and Kuopio were carried out at the turn of the 18th and 19th centuries. The rapids were cleared, and in 1813 an open canal was completed past the Viannonkoski rapids. Actual canal works began in the 1840s, when the Ruokovirta open canal was completed in 1846. The old Viannon open canal was converted into a lock canal in 1852. The Viannon canal was built in parallel with the Saimaa canal, making use of techniques learned there.
Viannonkoski was a Crown fishing area at the end of the 15th century. On the bank of the rapids, in the 1840s and 1850s, there operated, among others, one of the earliest paper industry companies in our country, as well as a sawmill and several mills.
The canalisation of the Iisalmi route was part of the wider Eastern Finland canalisation project, which became topical after the completion of the Saimaa canal (1856). At that time the Nerkoo, Ahkiolahti and Ruokovirta canals were built and repaired on the Kuopio-Iisalmi route, mainly to serve timber transport from Pohjois-Savo to the timber processing factories of Kymenlaakso.
As the Saimaa canal, traffic and the size of ships grew, the canals built in the 1840s proved inadequate. Deepening of the Kuopio-Iisalmi waterway began with the construction work on the Nerkoo canal in 1866. Work started during the famine years, and as a result thousands of workers came to the canal site. To ease the situation, construction of the Ahkionlahti canal, replacing the old Viannon canal, was started the same year.
In addition to the canal, a short open canal was built at the Nerkoo canal site across the base of the Niittyniemi headland to the north, which eased the boat journey from Nerohlahti to the canal. The digging work for the canal, which was a job-creation project, was carried out mainly by women, and the waterway received the name Akanoja. About 200 people who died of diseases weakened by hunger were buried at the Nerkoo and Ahkiolahti construction sites built during the famine years. The dead were buried in the Lapinlahti cemetery. The Nerkoo lock canal was completed in 1869 and the Ahkiolahti lock canal in 1874. The Nerkoo canal was rebuilt in 1981-83 because of log-driving needs. In the construction work, the old canal structures were replaced with new ones.
The third canal construction site was the Ruokovirta canal. The open canal built in the 1840s was first attempted to be deepened. As traffic grew, it was decided to build a new lock canal. In addition, Rahasalmi and Voisalmi were deepened, and the Piensaari open canal was built north of Varkaus. The works on the Ruokolahti canal were completed in 1879. The waterway was improved and deepened again in 1914-20, when the Ruokovirta lock was also rebuilt in concrete. A new open canal to Hyvärinvirta was completed east of the old lock canal in 1965. The shipping route moved to the open canal, and traffic on the old lock canal ended. The sections of the Iisalmi route canals renewed in the 20th century still serve bundle floating.