RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Partakosken, Kärnäkosken ja Järvitaipaleen linnakkeet
Savitaipale, Etelä-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- linnoitus, muinaisjäännös, mylly, silta, tie
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Savitaipale
- Region
- Etelä-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.26756, 27.70360
- Pin
- Placed by TreeAlive on the edge of the largest area the agency maps, nearest its centre
- RKY number
- 1183
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Savitaipaleen linnakkeet ovat osa Katariina II:n käskystä suunniteltua ja 1791 kenraali Aleksandr Suvorovin johdolla rakennettua Pietarin puolustusjärjestelmää. Kärnäkoski ja Partakoski ovat Ristiina-Lappeenranta -maantien ja Saimaan venäläisen tykkivenelaivaston suojaksi rakennettuja linnakkeita. Järvitaipaleen linnake on rakennettu suojaamaan sisemmän Salpausselän kulkureittiä.
Partakosken maastoa myötäilevän varustuksen tavoin Kärnäkosken hyvin säilynyt linnake on muodoltaan epäsäännöllinen. Linnoituslaitteita yhdistää vanha, maisemallisesti arvokas Partakosken tie. Kärnäkosken kaksiaukkoinen kiviholvisilta on vuodelta 1886 ja yhdessä 1830-luvulla rakennetun myllyn kanssa se muodostaa kiintoisan kokonaisuuden. Myös Partakosken kauniissa koskimaisemassa on kaksiaukkoinen kiviholvisilta, joka on rakennettu 1900-luvun alussa.
Järvitaipaleen vartiolinnake on pieni, kahdeksan bastionia käsittävä pitkänomainen varustus, jonka sisällä oli kymmenkunta rakennusta.
Savitaipaleen linnoitusalueet ovat valtakunnallisesti arvokkaita maisemanähtävyyksiä.
Historia
Turun rauhassa 1743 Venäjän ja Ruotsin välinen raja siirtyi Kymijoen läntiseen haaraan ja halkaisi Saimaan. Ruotsi pyrki Hattujen sodalla valtaamaan takaisin Venäjälle menettämiään alueita, mutta joutuikin luovuttamaan uusia alueita. Uuden rajan turvaksi rakennettiin linnakkeita sekä Ruotsin että Venäjän puolelle. Näistä yksi on venäläisten rakentama Partakosken linnake.
Kustaan sota, jolla Kustaa III pyrki saamaan takaisin Venäjälle menetettyjä maa-alueita, päättyi ilman alueluovutuksia Värälän rauhaan 1790. Sodan seurauksena Venäjän Katariina II määräsi, että pääkaupunki Pietari oli suojattava kolmiportaisella linnoitusvyöhykkeellä. Linnoitusvyöhyke rakennettiin 1791-1792 kenraali Aleksandr Suvorovin (1730-1800) johdolla.
Kokonaan uusina, uloimman puolustusvyöhykkeen linnoituksina rakennettiin Savitaipaleen seudun Kärnäkosken ja Järvitaipaleen lisäksi nykyisen Kotkan kaupungin paikalle Ruotsinsalmen merilinnoitus, sen pohjoispuolelle Kyminlinna, Utti Valkealaan sekä Anjalankoskelle Liikkala (ks. erilliset kohteet). Kärnäkoskelle, Lappeenrantaan ja Savonlinnaan perustettiin Saimaan laivaston tukikohdat, joiden yhteydenpitoa varten rakennettiin Telataipaleen, Kukonharjun, Käyhkään ja Kutveleen kanavat (ks. Suvorovin kanavat -kohde). Partakosken linnoitustyöt oli aloitettu jo Turun rauhan 1743 jälkeen, ja varustukset korjattiin uusien linnakkeiden rakentamisen yhteydessä.
Linnakkeet menettivät merkityksensä rajalinnakkeina vuoden 1809 jälkeen, ja Venäjä lakkautti ne.
Kärnäkosken linnaketta on kunnostettu 1980-1990-luvulla Museoviraston johdolla työllisyystöinä.
Further reading (as the agency lists it)
Kaakkois-Suomen vanhat maalinnoitukset. Sotasokeat 1974.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.
Vastassa Ruotsi. Kaakkois-Suomen linnoitukset. Museovirasto 1990.
Joachim Mickwitz ja Jyrki Paaskoski, Itärajan vartijat, 1700-luku. Schildts 2005.
Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuuriselitys. Etelä-Karjalan liitto 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Savitaipale fortifications are part of the defence system of Pietari, planned on the order of Katariina II and built in 1791 under the leadership of General Aleksandr Suvorov. Kärnäkoski and Partakoski are forts built to protect the Ristiina-Lappeenranta road and the Russian gunboat fleet on Saimaa. The Järvitaipale fort was built to protect the route along the inner Salpausselkä.
Like the fortification that follows the terrain of Partakoski, the well-preserved Kärnäkoski fort is irregular in shape. The fortification works are linked by the old, scenically valuable Partakoski road. The two-arched stone-vaulted bridge at Kärnäkoski dates from 1886 and, together with a mill built in the 1830s, forms an interesting ensemble. The beautiful rapids landscape of Partakoski also has a two-arched stone-vaulted bridge, built at the beginning of the 20th century.
The Järvitaipale guard fort is a small, elongated fortification with eight bastions, within which were about ten buildings.
The Savitaipale fortification areas are nationally valuable landscape attractions.
History
By the Peace of Turku in 1743, the border between Russia and Sweden moved to the western branch of the Kymijoki and bisected Saimaa. Sweden tried, in the Hats War, to recapture territories it had lost to Russia, but instead had to cede new areas. To secure the new border, forts were built on both the Swedish and the Russian side. One of these is the Partakoski fort, built by the Russians.
The Kustaan sota, the war by which Kustaa III sought to regain territories lost to Russia, ended without territorial cessions with the Peace of Värälä in 1790. As a result of the war, Katariina II of Russia ordered that the capital, Pietari, be protected by a three-tier fortification zone. The fortification zone was built in 1791-1792 under General Aleksandr Suvorov (1730-1800).
Entirely new forts for the outermost defence zone were built, in addition to Kärnäkoski and Järvitaipale in the Savitaipale area: at the site of today's city of Kotka, the Ruotsinsalmi sea fortress; to its north, Kyminlinna; Utti in Valkeala; and Liikkala in Anjalankoski (see separate entries). Bases for the Saimaa fleet were established at Kärnäkoski, Lappeenranta and Savonlinna, and to maintain communication between them the Telataipale, Kukonharju, Käyhkä and Kutvele canals were built (see the Suvorov canals entry). Fortification work at Partakoski had already begun after the Peace of Turku of 1743, and the defences were repaired in connection with the building of the new forts.
The forts lost their significance as border fortresses after 1809, and Russia abolished them.
The Kärnäkoski fort was restored in the 1980s-1990s under the direction of Museovirasto, as job-creation projects.