RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kaunissaaren saaristokylä (Fagerö skärgårdsby)
Pyhtää (Pyttis), Kymenlaakso, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kylä, majakka, muinaisjäännös, pienasumus, piensatama, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- merialue
- Municipality
- Pyhtää (Pyttis)
- Region
- Kymenlaakso
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.35657, 26.76747
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1155
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pyhtään Kaunissaari on Kotkan Haapasaarien ja Haminan Tammion ja Kuorsalon tavoin sekä rakenteeltaan että rakennuskannaltaan hyvin säilynyt esimerkki kalastuksen ja merenkulun tuottamasta rakennetusta ympäristöstä itäisellä Suomenlahdella.
Kaunissaaren saaristokylä on kasvanut kolmesta kantatilasta Tynistä, Jaakkolasta ja Korppasista saaren eteläosaan Suurlahden ja Pienlahden satamapaikkojen läheisyyteen. Talojen halkomisen kautta tiivistyneen kyläasutuksen ominaispiirteitä ovat aidatut tontit ja puutarhat, tonttien väliset kujat sekä lukuisat laiturit, venevajat ja ranta-aitat. Rakennuskannan vanhinta osaa ovat 1800-luvulta peräisin olevat talot. Kylää on jatkuvasti täydennetty perinteistä mittakaavaa käyttäen.
Kaunissaari on harjumuodostuma ja sen luonto poikkeaa Suomenlahden saaristolle tyypillisempien karujen kalliosaarten luonnosta. Kasvillisuus on poikkeuksellisen vehmasta. Kaunissaaren koulun vierellä on maisemallisesti merkittävä niittyaukea. Saaren pohjoisosan entistä peltoa reunustaa suurelta osaltaan metrin korkuinen, hyvin säilynyt kiviaita.
Suomenlahden saarille tyypillisiä rakenteita Kaunissaressa ovat saaren pohjoispään loisto 1880-luvulta sekä saaren itärannalla Lähteenmäellä oleva ryssänuuni. Lämmitykseen ja ruuan valmistukseen luonnonkivestä tehdyt tilapäisuunit liittyvät yleensä sotilasleiriytymiseen rannikolla ja rajaseuduilla.
Kaunissaari on osa Kaunissaaren-Ristisaaren valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.
Historia
Varhaisimmat kirjalliset tiedot Kaunissaaren asutuksesta ovat 1560-luvulta. Tuolloin saarella oli kolme kalastustilaa, jotka kuitenkin autioituivat 1500-luvun lopulla. Pysyvästi saarella oli asutusta 1642 alkaen. Vanhin asutustihentymä oli Suurkylä. Pienlahden itärannalla oli kuusi taloa 1777. Saarelaisten pääelinkeinoina oli kalastus, veneenveisto ja luotsaus.
Kaunissaaren asukasluku kasvoi 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Kalastajayhdyskunnan kukoistuskautta oli aika 1930-luvulta 1950-luvulle. Saaren kaikkiaan 29:stä talosta 24:n pääasiallinen elinkeino oli 1950 kalastus. 1960-luvulla ympärivuotinen asutus alkoi vähentyä.
Kaunissaaren suosio matkailukohteena alkoi kasvaa 1950-luvulla, kun Suursaari oli luovutettu toisessa maailmansodassa silloiselle Neuvostoliitolle.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Pyttis Fagerö är i likhet med Aspö i Kotka och Stamö (Tammio) och Kuorsalö i Fredrikshamn bra exempel på välbevarade miljöer med fiskeri- och sjöfartsrelaterad bebyggelse i östra Finska viken.
Fagerö skärgårdsby har vuxit ut från öns tre jordebokshemman Tyni, Jaakkola och Korppas och bebyggelsen har spridit sig till den södra delen kring hamnplatserna vid havsvikarna Suurlahti och Pienlahti. Efter hemmansklyvning uppkom tätare bebyggelse. Bymiljön präglas av trästaket runt gårdar och trädgårdar, lummiga gränder samt ett stort antal bryggor, båthus och strandbodar. Det äldsta byggnadsbeståndet härstammar från 1800-talet. Senare byggda hus har anpassats till den äldre bebyggelsens skala och karaktär.
Fagerö är en åsformation som till sin flora och fauna avviker från Finska vikens mer typiska karga klippöar. Växtligheten är ovanligt rik. Vid skolan på Fagerö finns ett värdefullt öppet ängslandskap. Förutvarande åkermark i norra delen av ön kantas av en välbevarad, till stora delar meterhög stengärdsgård.
Exempel på lämningar som är typiska för Finska vikens öar är ledfyren från 1880-talet i norra ändan av ön samt den s.k. ryssugnen på östra stranden av ön (Lähteenmäki). Liknande kallmurade tillfälliga ugnar av natursten för uppvärmning och matlagning härstammar i regel från militärläger vid kusten och i gränstrakterna.
Fagerö är en del av området Fagerö-Ristisaari som är klassat som ett värdefullt landskap av riksintresse.
Historia (på svenska)
De tidigaste uppgifterna om bosättning på Fagerö härstammar från 1560-talet. Vid den tiden fanns det tre fiskarhemman som emellertid blev övergivna i slutet av 1500-talet. Ön har haft fast bosättning sedan 1642. Den äldsta byn var Suurkylä. År 1777 fanns 6 gårdar vid östra stranden av havsviken Pienlahti. Befolkningen livnärde sig främst på fiske, båtbyggeri och lotsverksamhet.
Antalet invånare på Fagerö ökade från 1900-talets början in på 1950-talet. Fiskarsamhället upplevde en blomstringstid mellan 1930-talet och 1950-talet. År 1950 hade 24 av öns sammanlagt 29 gårdar fiske som huvudnäring. Antalet åretruntboende har minskat sedan 1960-talet.
På 1950-talet fick Fagerö allt större betydelse som semester- och rekreationsmål, genom att Hogland vid fredsslutet efter andra världskriget hade avträtts till dåvarande Sovjetunionen.
Further reading (as the agency lists it)
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.
Kaunissaaren maisemanhoitosuunnitelma. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisuja B:73. Kotka 1987.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A 26 1992.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.
Frank Hering, Kymenlaakso. Kaakkois-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 124. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 1999.
Anna Kirveennummi ja Riitta Räsänen, Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000.
Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.
Jussi Orava, Kaunissaaren asutus ja suvut 1500-luvulta tähän päivään. 2001.
Yrjö Kaukiainen, Rantarosvojen saaristo. Itäinen Suomenlahti 1700-luvulla. Historiallisia tutkimuksia 225. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005.
Kaunissaaren kyläkunta ry:n kotisivut http://www.kaunissaari.fi (19.5.2009)
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Kaunissaari in Pyhtää, like Haapasaaret in Kotka and Tammio and Kuorsalo in Hamina, is a well-preserved example, both in structure and in building stock, of the built environment produced by fishing and seafaring in the eastern Gulf of Finland.
The island village of Kaunissaari has grown from three original farms, Tyni, Jaakkola and Korppas, into the southern part of the island near the harbour sites of Suurlahti and Pienlahti. The characteristics of the village settlement, densified through the splitting of farms, are fenced plots and gardens, lanes between the plots, and numerous jetties, boathouses and ranta-aitat. The oldest part of the building stock consists of houses dating from the 19th century. The village has continuously been added to using a traditional scale.
Kaunissaari is an esker formation, and its nature differs from that of the bare rocky islands more typical of the Gulf of Finland archipelago. The vegetation is exceptionally lush. Beside the Kaunissaari school there is a meadow clearing of considerable landscape significance. A former field in the northern part of the island is largely bordered by a well-preserved stone wall, one metre high.
Structures typical of Gulf of Finland islands found on Kaunissaari include the beacon at the northern end of the island from the 1880s, and the ryssänuuni on Lähteenmäki on the island's east shore. Temporary stone ovens built from natural stone for heating and cooking are usually associated with military encampment on the coast and in border areas.
Kaunissaari is part of the nationally valuable landscape area of Kaunissaari-Ristisaari.
History
The earliest written records of the settlement on Kaunissaari date from the 1560s. At that time there were three fishing holdings on the island, which were however deserted at the end of the 16th century. Permanent settlement on the island existed from 1642 onwards. The oldest settlement cluster was Suurkylä. On the east shore of Pienlahti there were six houses in 1777. The islanders' main livelihoods were fishing, boatbuilding and pilotage.
The population of Kaunissaari grew from the early 20th century to the 1950s. The heyday of the fishing community was from the 1930s to the 1950s. In 1950, fishing was the main livelihood of 24 of the island's 29 houses. In the 1960s, year-round settlement began to decline.
Kaunissaari's popularity as a tourist destination began to grow in the 1950s, after Suursaari had been ceded to the then Soviet Union in the Second World War.