RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Heinäveden luostarit
Heinävesi, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kellotapuli, kirkko, luostari
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema, metsämaisema
- Municipality
- Heinävesi
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.56192, 28.78820
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1152
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Heinäveden Lintulan ja Uuden Valamon luostarit ovat historiallisesti nuoria, mutta ne edustavat vuosisataista Laatokan Karjalan luostariperinnettä uusilla asuinsijoillaan.
Uuden Valamon Papinniemen päärakennus on vuodelta 1929, ja pienemmät asuinrakennukset, aitat ja makasiinit muodostavat neliömäisen miespihan. Myös ensimmäinen kirkko, kellotapuli ja vanha munkkila ovat miespihan reunalla. Viereistä pihaa, entistä karjapihaa, reunustavat entiset talousrakennukset, jotka ovat majoitus- ja ravintolakäytössä. Pihapiirien ulkopuolella ovat Kristuksen kirkastumisen kirkko 1975-1976 (I. Kudrjavzev), asuntolarakennus sekä 1980-luvulla rakennetut kulttuurikeskus ja hotellirakennus. Uuden Valamon luostariin kuuluu myös hautausmaa ja maatila Juurikkasalmen rannalla.
Kristuksen kirkastumisen kunniaksi pyhitetyn pohjoisvenäläiseen arkkitehtuuriin perustuvaan kirkkoon sisältyy kesä- ja talvikirkot. Luostarin arvokkain ikoni on Jumaläidin ikoni, jonka perimätiedon mukaan Arseni Konevitsalainen on tuonut 1390-luvulla Athos vuorelta.
Lintulan luostarin osittain kaksikerroksinen hirsinen päärakennus on vuodelta 1860. Tilan vanhat talousrakennukset ovat 1900-luvun alusta. Pihapiirin ulkopuolella on asuntolarakennus vuodelta 1966 (V. Suonmaa) ja Pyhän Kolminaisuudelle pyhitetty kirkko vuodelta 1973 sekä kynttilätehdas vuodelta 1988 (Vilho Suonmaa). Lintula on vähäisestä jäsenmäärästään huolimatta kunniakkaasti ortodoksisen hengenelämän perinteitä jatkava Suomen ainoa naisluostari.
Historia
Heinävesi oli luovutetulle alueelle jääneiden karjalaisten luostarien uusi sijaintikunta. Laatokan saaressa olevan Valamon luostarin toiminta siirtyi 1940 Papinniemen maatilalle ja Lintulan naisluostari Kivennavalta 1946 Palokin Koskijärven tilalle. Siirron yhteydessä Uuteen Valamoon liitettiin myös Konevitsan ja Petsamon luostarit.
Laatokan saaressa sijainneesta Valamon luostarista on mainintoja jo 1300-luvulta. Luostari tuhoutui 1600-luvun alkupuolella. Uudestaan toiminta alkoi Pietari Suuren toimesta 1700-luvun alkupuolella. Luostari kasvoi suurluostariksi samalla vuosisadalla. Luostarin munkit ja esineistö evakuoitiin talvisodan lopulla, helmikuussa 1940 Suomeen. Uuden luostarin paikaksi tuli ministeri Yrjö Herman Saastamoisen omistama Papinniemen kartano. Luostarin toiminta on elpynyt 1970-luvulta alkaen ja matkailusta on tullut merkittävä elinkeino.
Lintulan luostari perustettiin 1895 Kivennavalle, jossa se harjoitti maanviljelystä. Luostari joutui evakkoon 1939 ja siirtyi Kivennavalta lähdön jälkeen eri vaiheiden kautta 1946 Heinäveden Palokkiin Koskijärven tilalle. Hackman-yhtymältä ostettu maatila turvasi toiminnan jatkuvuuden. Luostarin päätehtäviä on ollut myös kirkkokunnan tuohuksien valmistaminen.
Further reading (as the agency lists it)
Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. Lieto 1980.
Eino Aro, Papinniemen hovista Uusi Valamon luostariksi. Joensuu 1981.
Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.
Isä Ambrosius, Elämän eheyteen. Uuden Valamon vaiheita ja tulevaisuuden näköaloja. Oulu 1986.
Lintulan luostarin historia Karjalan kannakselta Etelä-Savoon. Valamon luostarin julkaisuja 76. Jyväskylä 1998.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Lintula and Uusi Valamo monasteries of Heinävesi are historically young, but they represent the centuries-old monastic tradition of Ladoga Karelia at their new settlements.
The main building of Uusi Valamo at Papinniemi dates from 1929. The smaller residential buildings, granaries and storehouses form a square men's courtyard. The first church, the bell tower and the old munkkila are also on the edge of the men's courtyard. The adjacent courtyard, the former cattle yard, is bordered by former outbuildings, which are now used for accommodation and restaurant purposes. Outside the courtyards are the Kristuksen kirkastumisen kirkko 1975-1976 (I. Kudrjavzev), a residential building, and the cultural centre and hotel building built in the 1980s. The Uusi Valamo monastery also includes a cemetery and a farm on the shore of Juurikkasalmi.
The church, dedicated in honour of the Transfiguration of Christ and based on North Russian architecture, includes summer and winter churches. The monastery's most valuable icon is the icon of the Mother of God, which according to tradition was brought from Mount Athos by Arseni Konevitsalainen in the 1390s.
The partly two-storeyed log main building of the Lintula monastery dates from 1860. The old outbuildings of the farm date from the early 20th century. Outside the courtyard is a residential building from 1966 (V. Suonmaa), a church dedicated to the Holy Trinity from 1973, and a candle factory from 1988 (Vilho Suonmaa). Despite its small number of members, Lintula is Finland's only convent, proudly continuing the traditions of Orthodox spiritual life.
History
Heinävesi was the new municipality of the Karelian monasteries that remained in the ceded territory. The activities of the Valamo monastery, located on an island in Laatokka, were moved in 1940 to the Papinniemi farm, and the Lintula convent from Kivennapa was moved in 1946 to the Koskijärvi farm in Palokki. In connection with the move, the monasteries of Konevitsa and Petsamo were also joined to Uusi Valamo.
There are mentions of the Valamo monastery on an island in Laatokka from as early as the 14th century. The monastery was destroyed in the first half of the 17th century. Its activities were restarted at the initiative of Peter the Great in the early 18th century. The monastery grew into a large monastery during the same century. The monks and the monastery's artefacts were evacuated to Finland in February 1940, at the end of the Winter War. The site of the new monastery became the Papinniemi manor, owned by minister Yrjö Herman Saastamoinen. The monastery's activities have revived since the 1970s, and tourism has become a significant source of livelihood.
Lintula convent was founded in 1895 in Kivennapa, where it practised agriculture. The convent was evacuated in 1939 and, after leaving Kivennapa, moved through various stages to the Koskijärvi farm in Palokki, Heinävesi, in 1946. The farm, bought from Hackman-yhtymä, secured the continuity of the activities. Among the monastery's main tasks has also been the manufacture of tuohus candles for the church denomination.