RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Juvan kartanot
Juva, Etelä-Savo, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, kartano, talousrakennus, tie
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Juva
- Region
- Etelä-Savo
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.76523, 27.61422
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1123
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Juvan kartanoiden, Vehmaa, Loukio, Inkilä ja Tietti, ryhmä on omaperäinen, maan varsinaisen kartanovyöhykkeen ulkopuolelle syntynyt kulttuuri-ilmiö, joka leimaa rakennettua maisemaa. Sen edustajien joukossa on arkkitehtuurihistorian merkkiteoksia. Kartanot ovat osa laajempaa Savon kartanot kokonaisuutta, johon kuuluuvat Juvan lisäksi Rantasalmen ja Joroisten kartanot.
Vehmaan kulttuurimaisemalle antavat leimansa selkeästi kaakko-luode -suuntaiset alavat, nauhamaiset peltoalat ja tien vartta rajaavat puurivit ja koivikkometsiköt. Vehmaan kartanon päärakennus, joka on 1849 toteutettu rakennuttajan, Georg Grotenfeltin omilla, todennäköisesti mallikirjoihin perustuneilla suunnitelmilla, on yksikerroksinen poikkipäädyllinen puurakennus. Viiden ikkuna-akselin levyiseen poikkipäätyyn on sijoitettu suuri sali. Rakennuksen volyymi ja empiren yksityiskohdat liittävät sen itäsuomalaiseen, venäläisvaikutteiseen kartanotraditioon. Interiöörit ovat säilyneet varsin hyvin 1800-luvun puolivälin asussa. Puutarhasivun pylväikkö ja parveke on rakennettu 1920 Nils Grotenfeltin luonnosten ja Frosterus-Gripenberg -arkkitehtitoimiston piirustusten mukaan. Punamullatut asuin- ja talousrakennukset muodostavat symmetrisen, kolmelta sivulta suljetun pihapiirin. Rakennusryhmään kuuluu lisäksi komea kivinavetta sekä useita muita talousrakennuksia. Kartanopihaan johtaa maantieltä koivukuja.
Juvan kartanokulttuuria edustavat myös vanhat ratsutilat Inkilä, Tietti ja Loukion kartano. Torppineen ja myllyineen ne muodostavat erikoisen kokonaisuuden.
Inkilän päärakennus on vuodelta 1853. Se on rakennettu savesta, kivistä ja kanervista, jatkettu 1800-luvun lopulla. Inkilän pihapiiriin kuuluvat lisäksi väentuparakennus, navetta ja joukko ulkorakennuksia. Inkilänkoskessa talolle kuulunut mylly- ja sähkölaitos 1900-luvun alkupuolelta. Talvisodan viimeisinä päivinä päämaja oli sijoitettuna Inkilään. Salpa-aseman lopullinen linjaus valmistui Inkilässä maaliskuussa 1940.
Tietin vanhan ratsutilan aumakattoinen päärakennus on 1800-luvulta. Pihapiiriin kuuluu lisäksi kaksikerroksinen aitta sekä kivi- ja hirsirakenteinen talli.
Loukion kartano sijaitsee Loukionlampeen viettävällä peltoaukealla. Klassistinen poikkipäätyinen päärakennus on vanhimmilta osin vuodelta 1770. Se korjattiin 1840 ja ulkoasu entistettiin 1969. Pihaa ympäröivät väentupa, aitta, tilanhoitajan asunto ja vaja. Pihaan johtaa koivukuja.
Historia
Partala oli 1500-luvulla kuninkaankartano. Koikkala oli Olavinlinnan käskynhaltijan Erik Jesperinpojan säteri. Vehmaan kartano perustettiin ratsutilaksi 1600-luvulla ja tuli 1700-luvulla aateliseen omistukseen.
Further reading (as the agency lists it)
Julius Grotenfelt, Vehmais. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Ragna Ahlbeck, Gods och herresäte i Finland. 1946.
Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.
C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Keuruu 1989.
Nils Gustaf Grotenfelt, En berättelse från Savolax. 1994.
Mikkelin seudun maisema-alueet. Täydennysinventointi 1999. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 47:2001.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The group of Juva manors, Vehmaa, Loukio, Inkilä and Tietti, is an original cultural phenomenon that arose outside the country's main manor zone and characterises the built landscape. Among its representatives are landmark works of architectural history. The manors are part of the wider Savonia manors complex, which includes, besides Juva, the manors of Rantasalmi and Joroinen.
The cultural landscape of Vehmaa is clearly shaped by southeast–northwest-oriented lowlands, strip-like fields, and tree rows and birch groves bordering the road. The main building of Vehmaa manor, built in 1849 to plans by its builder, Georg Grotenfelt, probably based on pattern books, is a single-storey, cross-gabled timber building. The cross-gable, five window bays wide, houses a large hall. The volume of the building and its Empire-style details connect it to the East Finnish, Russian-influenced manor tradition. The interiors have survived quite well in the mid-19th-century style. The colonnade and balcony on the garden side were built in 1920 according to sketches by Nils Grotenfelt and drawings by the Frosterus-Gripenberg architectural office. The red ochre-painted residential and farm buildings form a symmetrical courtyard closed on three sides. The building group also includes a fine stone cowshed and several other farm buildings. A birch alley leads to the manor courtyard from the road.
The old cavalry farms of Inkilä, Tietti and Loukio manor also represent Juva's manor culture. Together with their crofts and mills, they form a distinctive whole.
The main building of Inkilä dates from 1853. It was built of clay, stone and heather, and extended at the end of the 19th century. The courtyard of Inkilä also includes a farmhands' quarters, a cowshed and a number of outbuildings. The mill and electricity plant belonging to the farm at Inkilänkoski date from the early 20th century. During the final days of the Winter War, the headquarters was located at Inkilä. The final alignment of the Salpa Line was completed at Inkilä in March 1940.
The main building of the old cavalry farm at Tietti, with its hipped roof, dates from the 19th century. The courtyard also includes a two-storey granary storehouse and a stable built of stone and log.
Loukio manor stands on an open field sloping down towards Loukionlampi. The Classicist cross-gabled main building dates from 1770 in its oldest parts. It was repaired in 1840, and its exterior was restored in 1969. The courtyard is surrounded by a farmhands' quarters, a granary storehouse, an estate manager's dwelling and a shed. A birch alley leads to the courtyard.
History
Partala was a royal manor in the 16th century. Koikkala was the manor of Erik Jesperinpoika, the governor of Olavinlinna. Vehmaa manor was established as a ratsutila in the 17th century and came into noble ownership in the 18th century.