RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pohjois-Karjalan hovit
Kitee, Lieksa, Liperi, Rääkkylä, Tohmajärvi, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, puisto, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipalities
- Kitee, Lieksa, Liperi, Rääkkylä, Tohmajärvi
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.50992, 29.44312
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1110
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pohjois-Karjalan hovit ovat historiallisesti merkittäviä kruunun virkamiesten hallinto- ja asuinpaikkoja sekä paikallisen kulttuurimaiseman rakentajia. Pohjois-Karjalassa ei ole ollut varsinaista kartanolaitosta, mutta virkamiessäätyläisten rakentamia hoveja voi verrata arkkitehtuuriltaan rintamaiden kartanorakennuksiin.
Liperin Lamminniemen nykyinen punamullattu päärakennus on majuri Burghausenin 1813 rakennuttama. Puiston ympäröimä kartano on vanhassa viljelysmaisemassa Riihilammen ja Reilammen välisellä kannaksella.
Liperissä Kirkkosalmen rannalla sijaitsevan Simananniemen mansardikattoisen ja punamullatun hovin on rakennuttanut 1813 tuomari Edward Hällström. Simananniemessä on ollut jo varhain oma meijeri sekä Suomen ensimmäinen karjakko- ja meijerikoulu.
Tohmajärven etelärannalla, vastapäätä kirkkoa avarassa ja kumpuilevassa maanviljelysmaisemassa oleva Jouhkolan hovi on ollut Pohjois-Karjalan merkittävin säätyläistila. Hovin nykyinen jugendtyylinen päärakennus on vuodelta 1908.
Kiteen Suorlahden hovi sijaitsee Oriveden tuntumassa. Sen pihapiiri muodostuu päärakennuksesta ja joukosta erilaisista maatalouteen liittyneistä rakennuksista. Suorlahteen liittyy Orpolan tila osana Puhoksen aluetta.
Kesälahden Mäntyniemen hovin 1760-luvulta peräisin oleva asuinrakennus on ollut alunperin hovin sivurakennus. Hovi oli tuolloin kontrahtirovasti Molanderin omistuksessa.
Voiniemen hovi Rääkkylän Varpasalossa sijaitsee Oriveteen pistävän niemen kupeessa. Puinen päärakennus on vuodelta 1864. Pihapiiriin kuuluu Pohjois-Karjalan tiloille harvinainen vierasrakennus. Empiretyylinen talo on rakennettu 1830-luvulta. Pihapiiriä rajaa suuri luonnonkivinen navetta 1850-luvulta, edustavin esimerkki Rääkkylän lukuisista luonnonkivinavetoista. Tilalla on lisäksi vanha luhtiaitta ja 1859 rakennettu tuulimylly, paja sekä vilja-aitta. Hovin yksityinen hautausmaa sijaitsee maantien eteläpuolella. Hovin ympäristö on istutettu puistomaisesti ja pihapiiriin johtaa lehmuskuja.
Lieksan Sarkkilan hovi edustaa myöhäisempirekauden rakentamista. Hovin on rakennuttanut tuomari Isaak Stenius 1840-luvulla. Lieksan keskustan tuntumassa oleva Hovila on 1830-luvulta.
Historia
Ruotsi-Suomeen Stolbovan rauhassa 1617 liitetyn Käkisalmen läänin hallinnolliset olot muuttuivat 1651, kun kruunu jakoi syrjäisen maakunnan pitäjiä läänityksinä ansioituneille henkilöille. Hovit olivat läänitys- ja rälssialueiden hallinnon virkamiesten, tuomareiden ja voutien asuin- ja hallintopaikoikseen rakentamia ja rintamaiden kartanoihin verrattavia. Ne säilyivät hallinnollisina keskuksina, vaikka kruunun läänityksiä peruutettiin 1680-luvun isossa reduktiossa.
Liperistä muodostui virkamiesten asuinpaikka keskeisen sijaintinsa vuoksi, ja Lamminniemen hovi oli Flemingien vapaaherrakunnan ja Suur-Liperin hallinnollinen keskus 1700-luvun puoliväliin saakka. Liperin Simananniemi oli Ylä-Karjalan kihlakunnan tuomarin asuinpaikka. Lieksan Hovila oli veronkantokirjuri Simo Affleckin eli Simo Hurtan hovi. Tohmajärven Jouhkola on ollut yksi Karjalan tuomarin ja kruununvoudin Gabriel Walleniuksen monista maatiloista. Tilalla asui pitäjän säätyläisiä jo 1600-luvulla, ja Walleniuksen omistukseen tila tuli 1764. Kiteen Suorlahti oli 1600-luvulla Flemingien voutien virkatalo ja 1720-luvulla Simo Affleckin (Simo Hurtan) omistuksessa. Orpola oli puolestaan Puhoksen tehtailijan Nils Ludvig Arppen syntymäkoti. Varpasalon Voiniemi oli 1800-luvun alussa mallitila; hovin pellot oli salaojitettu jo 1802.
Further reading (as the agency lists it)
Eino Salokas, Liperin pitäjän historia I-II. Liperin seurakunta ja Liperin kunta. Helsinki 1930, 1937.
Veijo Saloheimo, Pohjois-Karjalan historia III. Joensuun korkeakoulun julkaisuja sarja A, nro 6. 1980.
Pohjois-Karjalan rakennusperinnettä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta - Pohjois-Karjalan museo. Toim. Rauni Säisä. 1982.
Pekka Kauppinen, Pitäjä rajojen mailla. Kitee ja Rääkkylä vuoteen 1870. Jyväskylä 1994.
Marianne Rautiainen, Arvokasta Kiteellä. Kiteen kulttuuriympäristöohjelma 2003.
Outi Suoranta, Suuret selät. Rääkkylän kulttuuriympäristöohjelma 2003.
Leena Lusa, Rannoilta kyläteille. Kesälahden kulttuuriympäristöohjelma 2004.
Päivi Airas-Luotonen, Kotikuusten kunnailla. Tohmajärven kulttuuriympäristöohjelma 2004.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The hovit of North Karelia are historically significant as administrative and residential seats of Crown officials, and as builders of the local cultural landscape. North Karelia has never had a true manorial system, but the hovit built by civil-servant gentry can be compared in architecture with the manor buildings of the rintamaat.
The present red-ochre painted main building of Lamminniemi in Liperi was built in 1813 by Major Burghausen. The park-surrounded manor lies in an old farmland landscape, on the isthmus between Riihilampi and Reilampi.
The mansard-roofed, red-ochre painted hovi on Simananniemi, on the shore of Kirkkosalmi in Liperi, was built in 1813 by judge Edward Hällström. Simananniemi had its own creamery from an early date, as well as Finland's first karjakko and dairy school.
Jouhkola hovi, on the southern shore of Tohmajärvi, opposite the church, in an open and rolling farmland landscape, has been the most significant gentry estate in North Karelia. The present Jugend-style main building of the hovi dates from 1908.
Suorlahti hovi in Kitee lies near Orivesi. Its yard area consists of the main building and a number of different buildings related to farming. Orpola farm, part of the Puhos area, is associated with Suorlahti.
The residential building of Mäntyniemi hovi in Kesälahti, dating from the 1760s, was originally an outbuilding of the hovi. The hovi was at that time owned by kontrahtirovasti Molander.
Voiniemi hovi in Varpasalo, Rääkkylä, lies on the flank of a headland jutting out into Lake Orivesi. The wooden main building dates from 1864. The yard area includes a guest building, a rarity among North Karelian farms. The Empire-style house dates from the 1830s. The yard area is bounded by a large natural-stone cowshed from the 1850s, the most representative example of the many natural-stone cowsheds in Rääkkylä. The estate also has an old luhtiaitta, a windmill built in 1859, a smithy and a grain granary storehouse. The hovi's private cemetery lies south of the road. The hovi's surroundings are planted in a park-like manner, and a lime-tree avenue leads into the yard area.
Sarkkila hovi in Lieksa represents later Empire-period construction. The hovi was built in the 1840s by judge Isaak Stenius. Hovila, near the centre of Lieksa, dates from the 1830s.
History
The administrative conditions of Käkisalmi County, annexed to Swedish Finland by the Treaty of Stolbova in 1617, changed in 1651, when the Crown divided the parishes of the remote province into fiefs granted to persons who had distinguished themselves in service. The hovit were residences and administrative centres built for the officials, judges and bailiffs who managed fief and noble-estate areas, and they were comparable to manors in the frontier regions. They remained administrative centres even though the Crown's fiefs were revoked in the Great Reduction of the 1680s.
Liperi became a residence for officials because of its central location, and the Lamminniemi hovi was the administrative centre of the Fleming barony and of Suur-Liperi until the mid-18th century. Simananniemi in Liperi was the residence of the judge of the Ylä-Karjala district. Hovila in Lieksa was the hovi of tax-collecting clerk Simo Affleck, also known as Simo Hurta. Jouhkola in Tohmajärvi has been one of the many farms of Gabriel Wallenius, judge and crown bailiff of Karelia. The farm was home to parish gentry as early as the 17th century, and it came into Wallenius's ownership in 1764. Suorlahti in Kitee was the official residence of the Fleming bailiffs in the 17th century and was owned by Simo Affleck (Simo Hurta) in the 1720s. Orpola, meanwhile, was the birthplace of Nils Ludvig Arppe, the Puhos manufacturer. Voiniemi in Varpasalo was a model farm in the early 19th century; the fields of the hovi had been drained as early as 1802.