RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue
Joensuu, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kanava, kirkko, koulu, muinaisjäännös
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipality
- Joensuu
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.61686, 29.87232
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1107
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Utrankosken ympäristöllä on huomattava asema Itä-Suomen liikenne- ja teollisuushistoriassa. Utran kanava on maan vanhimpia kanavahankkeita ja se kuuluu Pielisjoen kanavaketjuun, jonka kanavat ovat puunjalostusteollisuuden nousukauden historiallisia muistomerkkejä.
Utran alueella on jälkiä Pielisjoen varhaisesta kanavoinnista, sahoista ja lasitehtaasta. Utran vanha kanava, josta on edelleen rauniot jäljellä, on yksi maamme varhaisimmista sulkukanavista. Entisen laivasulun paikalle rakennettu uittosulku on lajissaan maamme ensimmäinen. Sulun pituus on 175 metriä ja leveys 8 metriä ja se on varustettu sektoriportein. Sulun yli vievä rautasilta vuodelta 1854 on tuotu paikalle Saimaan kanavalta.
Sahan ja 1874 rakennetun lasitehtaan ajoilta on säilynyt muutamia rakennuksia, mutta varsinaisia tuotantorakennuksia ei ole jäljellä. Teollisuusyhdyskunnan tornillinen pitkäkirkko on rakennettu 1894-1895. Siinä on käytetty harvinaista pystyhirsisalvosrakennetta. Utran tehtaankoulu perustettiin 1861 ja nykyinen koulurakennus valmistui 1883.
Historia
Utrankosken varhaisimpia vesirakentamistöitä tehtiin jo 1700-luvulla Jaakko Stenius vanhemman toimesta. Vesisaha Utraan perustettiin 1780-luvulla, ja kanavan sinne rakennutti Nils Ludvig Arppe 1832. Vuokraamansa Utran sahan lisäksi Arppe omisti yläjuoksulla sijaitsevan Kuurnan sahan. Utran koskeen rakennettiin kanava sahan tuotteiden kuljetustarpeisiin.
Kanavien rakentaminen Pielisjoelle tuli yhä tarpeellisemmaksi sahateollisuuden laajentuessa Pohjois-Karjalassa, ja sulkujen rakentamistyö aloitettiin 1874 Utrassa, Kuurnassa ja Häihässä. Utran puusulkua uudistettiin kiviseksi 1902. Kanavan sivuun, nk. Sahasalmeen, rakennettiin 1913 uittokouru, joka liittyi alapäässään niputuslaitokseen.
Teollinen toiminta päättyi Utrassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Pielisjoen uiton tehostamiseksi vanhan Utran laivasulun paikalle rakennettiin nykyinen uittosulku 1948-1951. Sen käyttö loppui Kuurnan suursulun valmistumiseen 1971.
Further reading (as the agency lists it)
P. Puhakka, Pielisen varrelta. Kansanvalistusseuran kotiseutukuvauksia 1-2. 1908.
Eino Puramo, Itä-Suomen vesitiekysymykset 1800-luvulla. Helsinki 1952.
Rinne, Ensimmäinen uittosulku Utrassa. TVH DI-yhdistyksen vuosikirja 1952.
Olof Mustelin, Nils Ludvig Arppe. Porvoo 1973.
Pielisjoen kanavat 100 vuotta. Asiakirjanäyttely Joensuun Taidemuseossa. esite. 1979.
Eeva-Liisa Rautela, Kanavamuseoinventointi. Tie- ja vesirakennushallitus 1980. Painamaton.
Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991.
Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
Paavo Sarkkinen - Timo Rekonen - Seppo Koivupuro, Suomen sisävesiväylät. Rakentaminen ja kehitys. Jyväskylä 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The area around the Utra rapids has a notable position in the transport and industrial history of Eastern Finland. The Utra canal is one of the country's oldest canal projects and belongs to the Pielisjoki canal chain, whose canals are historical monuments of the boom of the wood-processing industry.
The Utra area bears traces of the early canalisation of the Pielisjoki, of sawmills and of a glassworks. The old Utra canal, of which ruins still remain, is one of the country's earliest lock canals. The floating lock built on the site of the former shipping lock is the first of its kind in the country. The lock is 175 metres long and 8 metres wide and is equipped with sector gates. The iron bridge of 1854 that crosses the lock was brought to the site from the Saimaa Canal.
From the time of the sawmill and the glassworks built in 1874, a few buildings have survived, but no actual production buildings remain. The long church with a tower of the industrial community was built in 1894-1895. It uses a rare vertical-log notched construction. The Utra factory school was founded in 1861, and the present school building was completed in 1883.
History
Among the earliest hydraulic works at the Utra rapids were those carried out already in the 18th century by Jaakko Stenius the Elder. A water-powered sawmill was established at Utra in the 1780s, and the canal there was built by Nils Ludvig Arppe in 1832. In addition to the Utra sawmill he leased, Arppe owned the Kuurna sawmill, located upstream. A canal was built at the Utra rapids to meet the transport needs of the sawmill's products.
The building of canals on the Pielisjoki became ever more necessary as the sawmill industry expanded in North Karelia, and work on the locks was begun in 1874 at Utra, Kuurna and Häihä. The timber lock at Utra was rebuilt in stone in 1902. At the side of the canal, in the so-called Sahasalmi, a floating chute was built in 1913, which at its lower end connected to a bundling plant.
Industrial activity at Utra ended in the early decades of the 20th century. To make floating on the Pielisjoki more efficient, the present floating lock was built in 1948-1951 on the site of the old Utra shipping lock. Its use ended with the completion of the Kuurna large lock in 1971.