RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pielisjoen kanavat
Joensuu, Kontiolahti, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kanava, voimalaitos
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipalities
- Joensuu, Kontiolahti
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.76007, 30.13973
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1106
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pielisjoen kanavat ovat vesistöihin tukeutuneen puunjalostusteollisuuden nousukauden historiallisia muistomerkkejä. 1950-1970-luvun suurimittakaavainen nippu-uitto ja voimaloiden rakentaminen on muuttanut Pielisjoen maisemaa. Pielisjoen kanavien erityispiirre onkin ajallinen kerrostuneisuus.
Pielisjoki yhdistää Pielisen Oriveden Pyhäselkään. Pielisjoen kanavaketjuun kuuluvat Joensuussa Utra ja Joensuun sulku, Kontiolahdella Haapavirta ja Jakokoski sekä Enossa Saapaskoski, Kaltimo ja Häihä. Pielisjoen kanavoinnin ensimmäisen vaiheen eli 1870-luvun kanavista ovat myöhemmän rakentamisen seurauksena veden alle jääneet Kuurnan ja Paiholan kanavat. Lisäksi Kaltimon suursulun ja voimalan rakentamisen yhteydessä Nesterinsaaren sulku on jäänyt patopengerryksen alle.
Joensuun sulku vuodelta 1877 on keskeinen osa Joensuun kaupunkikuvaa. Se sisältyy erilliseen kohteeseen Joensuun rantapuisto-vyöhyke. Joensuun Utran kanava puolestaan sisältyy erilliseen kohteeseen Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue.
Kontiolahden Haapavirran 1883 avattu kanava, jonka sulku on vuodelta 1915, on säilynyt toimintakuntoisena kanavamiljöönä. Jakokosken kanava on vuodelta 1879 ja sen nykyasu vuoden 1907 kunnostusvaiheesta, jolloin kanavan puiset rakenteet on uudistettu. Nykyisellään se muodostaa täydellisen, toimintakuntoisen kanavakokonaisuuden, johon kuuluu kanavanhoitajan asunto ja talousrakennuksia. Merenkulkuhallitus hoitaa aluetta kanavamuseona.
Kaltimon vanha sulku vuodelta 1879 on rakenteena ja osin rakennuskannaltaan säilynyt. Vanhalta kanavalta yläjuoksulle on 1958 rakennettu Kaltimon suursulku ja voimalaitos, jonka kokonaisuuteen kuuluu voimalan työntekijöiden asuinalue. Punatiilinen voimalaitos on arkkitehtien Erik Kråkström ja Ahti Korhonen suunnittelema. Yläjuoksulla ovat edelleen Saapaskosken ja Häihän sulut. Saapaskosken kanavan alkuperäiset sulut vuodelta 1878 on korvattu 1912-1913. Kanavan varrella on säilynyt kanavanvartijan asuintalo. Häihän 1876 avatun, kivirakenteisen kanavan uudistaminen tapahtui 1958. Kanavamiljöö on säilynyt rakennuksineen, pengerryksineen ja istutuksineen.
Historia
Pielisjoen koskien ensimmäiset perkaukset liikkumisen helpottamiseksi tehtiin 1700-luvun lopulla. Tuolloin kunnostettiin Joensuun ja Utran kosket. Tutkimukset Pielisjoen kanavoimiseksi aloitti insinööri F.A. Hällström 1829. Valtion toimesta jokeen perattiin avoimet venekanavat 1847-1853.
Pielisjoen merkitys kulkuväylänä lisääntyi sahateollisuuden laajentuessa Pohjois-Karjalassa, ja kanavien rakentaminen tuli yhä tarpeellisemmaksi uiton ja puutavaran kuljetusten vuoksi. Saimaan kanava avautui liikenteelle 1856, jonka jälkeen Saimaan itäisen pääreitin väylät Savonlinnasta Nurmekseen pyrittiin kunnostamaan.
Pielisjoen jokiväylän sulkujen rakentamistyö aloitettiin 1874. Vahvistettuun kanavointisuunnitelmaan sisältyi yhdeksän puusulkua, mutta suunnitelmia tarkennettiin rakentamisvaiheessa, ja osa suluista rakennettiin kivisinä. Sulkuja ei rakennettu yhtä suuriksi kuin Saimaan kanavalla.
Ensimmäiseksi kanavatyöt aloitettiin Utrassa, Kuurnassa ja Häihässä. Pielisjoen ensimmäinen kanavointivaihe valmistui Kaltimon kanavan myötä 1879. Muutamaa vuotta myöhemmin sulkuketjua täydennettiin rakentamalla Haapavirran sulku 1881-1883. Pielisjoen kanavien ansiosta Pielisen seutu pääsi säännölliseen yhteyteen Joensuun kanssa, ja kaupungista kehittyi Viipurin kaltainen välityssatama.
Sulkujen koko ja mataluus aiheutti ongelmia pian niiden rakentamisen jälkeen, ja niitä uudistettiin 1900-luvun alussa etenkin uittojen tarpeisiin. Ensimmäisenä uudistettiin Utran sulku 1902. Uudistusvaihe päättyi Joensuun sulun rakentamiseen 1918-1923.
1930-luvulla vanhat laivasulut todettiin jälleen mittakaavaltaan riittämättömiksi suurenevien uittojen tarpeisiin. Pielisjoki valjastettiin uudelleen 1950-1970-luvuilla nippu-uiton ja energiantuotannon tarpeisiin, ja varustettiin suurin uittosuluin, avokanavin ja voimalaitoksin. Tämä jätti vanhoja sulkuja tarpeettomaksi ja muutti vedenkorkeutta, joen penkereitä ja koko jokimaisemaa.
Further reading (as the agency lists it)
P. Puhakka, Pielisen varrelta. Kansanvalistusseuran kotiseutukuvauksia 1-2, 1908.
A, G-b-g, Pielisjoen kanava. Kanava II, 1919.
Pielisjoen kanavat 100 vuotta. Asiakirjanäyttely Joensuun Taidemuseossa. Esite. 1979.
Eeva-Liisa Rautela, Kanavamuseoinventointi. Tie- ja vesirakennushallitus 1980. Painamaton.
Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991.
Mauri Mönkkönen, Virroilta ja vaaroilta. Enon kulttuuriympäristöohjelma 2003.
Osmo Karttunen, Kaskesta kasvuun. Kontiolahden kulttuuriympäristöohjelma 2004.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
Paavo Sarkkinen - Timo Rekonen - Seppo Koivupuro, Suomen sisävesiväylät. Rakentaminen ja kehitys. Jyväskylä 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Pielisjoki canals are historical monuments of the boom of the wood-processing industry, which relied on waterways. The large-scale bundle floating and the construction of power stations in the 1950-1970s changed the landscape of the Pielisjoki. The distinctive feature of the Pielisjoki canals is precisely their temporal layering.
The Pielisjoki connects Pielinen with Orivesi and Pyhäselkä. The Pielisjoki canal chain includes, in Joensuu, Utra and the Joensuu lock; in Kontiolahti, Haapavirta and Jakokoski; and in Eno, Saapaskoski, Kaltimo and Häihä. Of the canals of the first phase of the canalisation of the Pielisjoki, namely the canals of the 1870s, the Kuurna and Paihola canals have been submerged as a result of later construction. In addition, in connection with the construction of the Kaltimo large lock and power station, the Nesterinsaari lock has been left under the dam embankment.
The Joensuu lock of 1877 is a key part of the townscape of Joensuu. It is included in a separate site, Joensuu rantapuisto-vyöhyke. The Utra canal in Joensuu, in turn, is included in a separate site, Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue.
The Haapavirta canal in Kontiolahti, opened in 1883, whose lock dates from 1915, has survived as an operational canal environment. The Jakokoski canal dates from 1879, and its present appearance from the 1907 restoration phase, when the wooden structures of the canal were renewed. In its present state it forms a complete, operational canal ensemble, including the canal keeper's dwelling and outbuildings. Merenkulkuhallitus manages the area as a canal museum.
The old Kaltimo lock of 1879 has survived in its structure and partly in its built fabric. Upstream of the old canal, the Kaltimo large lock and power station was built in 1958; its complex includes the residential area of the power station's workers. The red-brick power station was designed by architects Erik Kråkström and Ahti Korhonen. Upstream, the Saapaskoski and Häihä locks still remain. The original locks of the Saapaskoski canal, dating from 1878, were replaced in 1912-1913. A canal keeper's house has survived along the canal. The Häihä canal, opened in 1876 with a stone structure, was renovated in 1958. The canal environment has survived with its buildings, embankments and plantings.
History
The first clearing of the Pielisjoki rapids to make movement easier was carried out at the end of the 18th century. At that time the Joensuu and Utra rapids were improved. Investigations into canalising the Pielisjoki were begun by engineer F.A. Hällström in 1829. By the state, open boat canals were dredged in the river in 1847-1853.
The importance of the Pielisjoki as a waterway increased as the sawmill industry expanded in North Karelia, and the building of canals became ever more necessary for floating and timber transport. The Saimaa Canal opened to traffic in 1856, after which efforts were made to improve the fairways of the eastern main route of Saimaa from Savonlinna to Nurmes.
Work on building the locks of the Pielisjoki waterway began in 1874. The approved canalisation plan included nine timber locks, but the plans were refined during construction, and some of the locks were built of stone. The locks were not built as large as those on the Saimaa Canal.
Canal works were first started at Utra, Kuurna and Häihä. The first canalisation phase of the Pielisjoki was completed with the Kaltimo canal in 1879. A few years later the chain of locks was supplemented by building the Haapavirta lock in 1881-1883. Thanks to the Pielisjoki canals, the Pielinen area gained regular connection with Joensuu, and the town developed into a transhipment port similar to Viipuri.
The size and shallowness of the locks caused problems soon after their construction, and they were renovated at the beginning of the 20th century, especially to meet the needs of floating. The Utra lock was the first to be renovated, in 1902. The renovation phase ended with the construction of the Joensuu lock in 1918-1923.
In the 1930s the old shipping locks were again found to be inadequate in scale for the needs of growing floating operations. The Pielisjoki was harnessed again in 1950-1970s for the needs of bundle floating and energy production, and was equipped with large floating locks, open channels and power stations. This made the old locks redundant and changed the water level, the river embankments and the whole river landscape.