RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Mönnin ja Selkien vaarakylät
Kontiolahti, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kylä, talonpoikaistalo, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Kontiolahti
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.70333, 30.10628
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1105
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Mönnin ja Selkien kylät edustavat suomalaisessa kylätyypistössä vaarakylää niin maisemansa kuin rakenteensa perusteella.
Mönnin ja Selkien kylät ovat osa laajempaa vaarakylien maisemakokonaisuutta, jota yhdistää vanha Tohmajärven ja Liperin välinen maantie 1600-luvulta. Sen varsilta avautuu mahtavia näkymiä aina Kangasvedelle saakka. Kylien asutus on nauhamaisesti vaaran laella tien varressa. Kylät ovat säilyneet perinteisinä vaarakylinä, niiden rakennuskanta on vaihtelevaa. Tilojen peltoalueet laskeutuvat kauniisti pitkin vaarojen rinteitä.
Mönnissä vanhimpia taloja ovat Uusi-Mattila, Elomäki, Puhakka, Pohjoispää, Hovila ja Franssila, uudempia Ryhälä, Iivola ja Peltola. Selkien taloista mainittakoon edustavina Katajamäki, Yläpiha ja Alapiha.
Pohjois-Karjalan vaarakylät ovat yksi kansallismaisemistamme.
Historia
Mönnin ja Selkien kylien seudulla on ollut asutusta ainakin 1500-luvulta. Kylän asukkaat olivat alkuaan ortodokseja, luterilaista asutusta tuli 1600-luvun aikana. Selkien pohjoisrinteellä oli ortodoksiajan keskus, joka hajotettiin isossajaossa, kun kolme taloa siirrettiin peltoaukeamalta. Mönnin kylä mainittiin ensimmäisen kerran 1614 ensimmäisenä asukkaanaan Jaakko Mönninen. 1600- ja 1700-luvulla Mönni oli tienristeyskylä. Maantie, jonka varrella kylät sijaitsevat, yhdisti Tohmajärven ja Liperin, maakunnan vanhat hallinnolliset keskukset.
Further reading (as the agency lists it)
Veijo Saloheimo, Pohjoiskarjalainen kulttuurimaisema. Pohjois-Karjalan rakennusperinnettä. Toim. Rauni Säisä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta - Pohjois-Karjalan museo 1982.
Lauri Putkonen (toim.), Kansallismaisema. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto 1993.
Anne Grönlund et al., Pohjois-Karjalan perinnemaisemat. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 61. Joensuu 1998.
Osmo Karttunen, Kaskesta kasvuun. Kontiolahden kulttuuriympäristöohjelma 2004.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The villages of Mönni and Selkie represent the vaarakylä type in the Finnish village typology, on the basis of both their landscape and their structure.
The villages of Mönni and Selkie are part of a wider landscape of vaarakylät, linked by the old road between Tohmajärvi and Liperi dating from the 17th century. Along it, magnificent views open out as far as Kangasvesi. The settlement of the villages is ribbon-like, on the crest of the hill beside the road. The villages have survived as traditional vaarakylät; their building stock is varied. The fields of the farms descend attractively down the slopes of the hills.
In Mönni the oldest farms are Uusi-Mattila, Elomäki, Puhakka, Pohjoispää, Hovila and Franssila; newer ones are Ryhälä, Iivola and Peltola. Among the farms of Selkie, Katajamäki, Yläpiha and Alapiha may be mentioned as representative.
The vaarakylät of North Karelia are one of our national landscapes.
History
In the area of the villages of Mönni and Selki there has been settlement since at least the 16th century. The inhabitants of the village were originally Orthodox; Lutheran settlement arrived during the 17th century. On the northern slope of Selki there was a centre of the Orthodox period, which was dissolved during the Great Partition, when three farms were moved from an open field. The village of Mönni was first mentioned in 1614, with Jaakko Mönninen as its first inhabitant. In the 17th and 18th centuries Mönni was a road junction village. The main road, along which the villages are situated, connected Tohmajärvi and Liperi, the old administrative centres of the region.