RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Puhoksen historiallinen teollisuusympäristö
Kitee, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kanava, muinaisjäännös, muu teollisuusrakennus, mylly, puisto
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Kitee
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.07726, 29.94759
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1104
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Puhoslahden ja Puhoslammen välisellä kannaksella oleva Puhoksen historiallinen teollisuusympäristö on merkittävä varhaisen teollistumiskauden ympäristö.
Puhoksenkoski, joka on yksi Pyhäjärven vanhoista lasku-uomista, on Kiteen vanhimpia myllynpaikkoja. Sahan ja ruukin tuotantorakennuksia ei Puhoksen alueella ole säilynyt, mutta sahan jäänteitä ja kiviperustuksia on jäljellä jokihaarojen välissä. Muutoin rakennuskanta on monipuolista ja historiallisesti kerroksista. Puhoksenkosken partaalla on mylly sekä voimalaitos. Noin 800 metrin mittaisen kosken laidat on kivetty voima- ja uittokanavaksi. Kosken suulla toimivalla tukkien lasku- ja säilytyspaikalla on terva-aitta 1800-luvulta ja paja.
Puhoksen vanhinta rakennuskantaa on kosken länsipuolella Majatalontien varrella sijaitseva Koskela, jonka 1800-luvulla rakennettu päärakennus on ollut Puhoksen hovin työväen asunto. Entinen Puhoksen yläkoulu on alun perin ruukin tilaan kuulunut rakennus 1800-luvulta. Hovin päärakennuksista toinen on palanut 1860-luvulla ja toinen purettu. Kartanoiden lehmuspuisto ja tiilinavetta ovat säilyneet.
Ns. Mustosen kanavana tunnettu kaivanto on muistona yrityksestä kanavoida Pyhäjärven ja Oriveden välinen kannas puutavaran uittoa varten. Kaivanto on linjattu Laukkalansuon kautta. Kanavointiyritys on yksi maakunnan varhaisimpia yhdessä Utran kanavan kanssa (ks. erillinen kohde Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue).
Ruukinpatruuna Nils Ludvig Arppen istuttama Puhoksen lehtikuusipuisto on Suomen suurin. Metsä on istutettu 1842-1844 laivanrakennustarpeiksi. Puistometsä on metsäntutkimuslaitoksen hoidossa.
Lehtikuusimetsän ja valtatien itäpuolella, Ätäskön rannalla on Puhoksen ruukkiin liittyvä, Arppen perustama Koivikon hovi ympäröivine viljelymaisemineen. Hovin 1850-luvulla rakennettua päärakennusta on jatkettu 1899 ja 1914. Se on nykyisin Kiteen maatalousoppilaitoksen ja koulutilan käytössä.
Historia
Puhoksen kannakselle syntyi kyläasutusta vasta 1600-luvulla. Koskeen rakennettiin jo varhain mylly, jonka lisäksi paikalla toimi myös kalastamo. Puhos kuului Suorlahden hoville, ja myydessään Suorlahden kruununvouti Andersin piti Puhoksen myllyn itsellään. Puhos myytiin 1770 nimismies Erik Andersinille, jolta omistus siirtyi edelleen kruununvouti Gabriel Walleniukselle.
Puhoksen teollinen perinne ulottuu vuoteen 1774, jolloin Walleniuksen perustama saha aloitti toimintansa. Vuoden 1778 kuninkaallisella päätöksellä taattiin Karjalalle lupa sahatavaran vientiin Venäjälle. 1780-1790-luvulla Savon ja Karjalan osuus Ruotsin puoleisen Suomen sahatavaran tuotannosta oli kolmasosa tai jopa puolet.
Puhoksen sahan hankinta-alue käsitti paitsi Pyhäjärven ympäristön myös lähimmät Oriveden kylät. Saha sijaitsi alimman kosken länsirannalla ja mylly sitä vastapäätä vähän ylempänä. Ensimmäinen sahauskausi jatkui Kustaan sotaan 1788-1790, eikä sahaa rakennettu uudelleen kuin vasta 1800-luvun alussa.
Puhos oli 1800-luvun alussa teollisuusmies Nils Ludvig Arppen hoidossa, ja tuolloin saha kehittyi yhdeksi maan suurimmista. Telakkatoiminta käynnistyi Oriveden puoleisella rannalla 1829. Maamme ensimmäinen höyrylaiva, sisävesiliikenteeseen ja sahatavaran lauttaukseen tarkoitettu Ilmarinen, valmistui siellä 1833. Aiemmalle sahakirjurin talon paikalle nousi Arppen aikana Puhoksen hovi puistoineen ja kosken rannalle muitakin rakennuksia. Arppeen rakennuttama Koivikon kartano valmistui 1840, ja Koivikosta kehittyi maatalouden mallitila. Kartanorakennus sijaitsi lähempänä Ätäsköä kuin nykyinen tilan päärakennus.
Puhoskoski perattiin 1829-1839. Sahatavaran kuljettamiseksi kannaksen yli järvestä toiseen Arppe rakennutti 1843 kannaksen poikki hevosvetoisen rautatien. Kosken vieressä kulkeneet kiskot olivat ensimmäiset laatuaan Suomessa.
1800-luvun loppupuolella Puhoksen omistanut suurliikemies A.J. Mustonen rakennutti Puhoksenkosken äärelle konepajan, valimon ja telakan 1875. Puhoksen kannaksen lävistävän ns. Mustosen kanavan rakentaminen aloitettiin 1876 tuotantolaitoksen kuljetusyhteyksien parantamiseksi. Kanavan rakennustyöt keskeytyivät jo seuraavana vuonna sahan omistajan kuolemaan, mutta kanavointia Orivedeltä Puhoksen ja Pyhäjärven kautta Laatokalle suunniteltiin vielä 1900-luvun alussa.
Puhoksen konepaja toimi vuoteen 1893 asti ja saha vuoteen 1900. Jo Arppen kaudella kosken länsipuolella oli harjoitettu laajaa karjataloutta, ja teollisen toiminnan loputtua Puhoksella jatkui maatalous. 1900-luvun alkupuolella Puhoksenkosken voimaa käytettiin myllyn ja sähkölaitoksen toimintaan, ja Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n voimalaitos rakennettiin 1958-1959. Arppen aikainen saha purettiin 1961.
Further reading (as the agency lists it)
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Suomenmaa VIII. Kuopion lääni. Porvoo 1927.
K.I. Karttunen, Saimaan vesistön höyrylaivaliikenteen 100-vuotishistoria. Helsinki 1945.
Suomenmaa 3. Hannu Tarmio et al. (toim.), Porvoo 1970.
Olof Mustelin, Nils Ludvig Arppe: Karjalan teollisuuden perustaja. Porvoo 1973.
Veijo Saloheimo, Pohjois-Karjalan historia III. Joensuun korkeakoulun julkaisuja. Sarja A no 18. Joensuu 1980.
Pohjois-Karjalan rakennusperinnettä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta - Pohjoiskarjalan museo. Toim. Rauni Säisä. 1982.
Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991.
Marianne Rautiainen, Arvokasta Kiteellä. Kiteen kulttuuriympäristöohjelma. Jyväskylä 2003.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
Markku Kuisma, Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920. Suomen kirjallisuuden seuran toimituksia 1055:1. Jyväskylä 2006.
Puhosrannan asemakaavan muutos ja laajennus. Selostusluonnos 12.11.2007. Kiteen kaupunki. Suunnittelukeskus Oy.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The historical industrial environment of Puhos, on the isthmus between Puhoslahti and Puhoslampi, is a significant environment of the early industrialisation period.
Puhoksenkoski, one of the old outflow channels of Pyhäjärvi, is one of the oldest mill sites in Kitee. No production buildings of the sawmill and ironworks have survived in the Puhos area, but remains and stone foundations of the sawmill survive between the river branches. Otherwise the building stock is varied and historically layered. On the edge of Puhoksenkoski there is a mill and a power plant. The banks of the rapids, about 800 metres long, have been stone-faced to form a power and timber-floating channel. At the mouth of the rapids, the log-launching and storage site has a tar granary storehouse from the 19th century and a smithy.
The oldest building stock in Puhos is Koskela, situated on Majatalontie on the west side of the rapids. Its main building, constructed in the 19th century, was the workers' dwelling of Puhos manor. The former Puhos upper school is a building from the 19th century that originally belonged to the ironworks' property. Of the manor's two main buildings, one burned down in the 1860s and the other was demolished. The manors' lime-tree park and brick cowshed have survived.
The excavation known as the so-called Mustonen Canal is a memorial to an attempt to canalise the isthmus between Pyhäjärvi and Orivesi for timber floating. The excavation is aligned through Laukkalansuo. This attempt at canalisation is one of the earliest in the province, together with the Utra kanava ja historiallinen teollisuusalue (see separate entry).
The larch park at Puhos, planted by ironworks patron Nils Ludvig Arppe, is the largest in Finland. The forest was planted in 1842-1844 for shipbuilding needs. The park forest is managed by Metsäntutkimuslaitos.
East of the larch forest and the main road, on the shore of Ätäskö, is Koivikko manor, founded by Arppe and connected with the Puhos ironworks, together with its surrounding cultivated landscape. The main building of the manor, built in the 1850s, was extended in 1899 and 1914. It is now used by the Kitee agricultural school and training farm.
History
Village settlement arose on the Puhos isthmus only in the 17th century. A mill was built on the rapids early on, and in addition a fishery operated on the site. Puhos belonged to the Suorlahti manor, and when selling it, the Suorlahti crown bailiff Andersin kept the Puhos mill for himself. Puhos was sold in 1770 to district constable (nimismies) Erik Andersin, from whom ownership passed on to crown bailiff Gabriel Wallenius.
The industrial tradition of Puhos extends back to 1774, when the sawmill founded by Wallenius began operating. By a royal decision of 1778, Karelia was guaranteed permission to export sawn timber to Russia. In the 1780s and 1790s, the share of Savonia and Karelia in the sawn-timber production of Swedish-ruled Finland was a third or even half.
The timber supply area of the Puhos sawmill included not only the Pyhäjärvi area but also the nearest villages of Orivesi. The sawmill was situated on the west bank of the lowest rapids, and the mill was a little further up, opposite it. The first sawing period continued until the Gustavian War (Kustaan sota) of 1788-1790, and the sawmill was not rebuilt until the beginning of the 19th century.
At the beginning of the 19th century Puhos was under the management of industrialist Nils Ludvig Arppe, and at that time the sawmill developed into one of the country's largest. Shipyard operations began on the Orivesi side in 1829. Our country's first steamship, the Ilmarinen, intended for inland water traffic and rafting of sawn timber, was completed there in 1833. During Arppe's time, Puhos manor with its park rose on the site of the earlier sawmill clerk's house, and other buildings were also built on the rapids' bank. The Koivikko manor built by Arppe was completed in 1840, and Koivikko developed into a model farm. The manor building was located closer to Ätäskö than the present main building of the estate.
Puhoskoski was cleared in 1829-1839. To transport sawn timber across the isthmus from one lake to the other, Arppe built a horse-drawn railway across the isthmus in 1843. The rails running beside the rapids were the first of their kind in Finland.
In the late 19th century, Puhos was owned by major businessman A.J. Mustonen, who built an engineering works, foundry and shipyard beside Puhoskoski in 1875. Construction of the so-called Mustonen Canal, which cuts across the Puhos isthmus, was begun in 1876 to improve the transport links of the production plant. Work on the canal was interrupted as early as the following year by the death of the sawmill's owner, but canalisation from Orivesi through Puhos and Pyhäjärvi to Laatokka was still planned in the early 20th century.
The Puhos engineering works operated until 1893 and the sawmill until 1900. Already in Arppe's time, extensive livestock farming had been practised on the west side of the rapids, and after industrial activity ended, agriculture continued at Puhos. In the first half of the 20th century, the power of Puhoskoski was used to run a mill and an electricity works, and the power station of Pohjois-Karjalan Sähkö Oy was built in 1958-1959. The sawmill from Arppe's time was demolished in 1961.